Osoite Roomassa

Ehkä suurinta päänvaivaa on aiheuttanut jonkinmoisen asumuksen löytäminen Roomassa. Tämä ei ole tosin johtunut siitä, etteikö Roomasta löytyisi majoitusta. Ehei, Roomahan on tunnetusti ehkä yksi maailman suosituimmista lomakaupungeista, joten majoitustahan siellä on joka lähtöön. On kuitenkin aika vaikea lähteä valitsemaan itselleen asuntoa ihan summanmutikassa netin välityksellä. Asiahan olisi aivan eri, jos olisimme menossa Roomaan viikon lomalle. Mutta emme ole. Lisäksi asunnon pitäisi olla tietyltä alueelta, tietyn hintainen ja vuokranantajan pitäisi olla koiramyönteinen.

En voi edes kertoa miten monta tuntia olen viettänyt netissä tutkien Rooman karttaa sekä selaillen erilaisia nettisivuja, joissa tarjotaan majoitusta. Aluksi katselin ihan tavallisia vuokra-asuntoja, kunnes tajusin, ettei siinä ollut mitään järkeä, koska tulisimme olemaan Roomassa näillä näkymin alle kaksi vuotta ja asuntojen vuokrasopimukset näyttivät olevan neljä vuotta ensi alkuun. Lisäksi kun vuokraat kalustamattoman asunnon, se yleensä tarkoittaa myös sitä, että keittiössä ei ole edes kaappeja, saatikka sitten hellaa tai muita kodinkoneita. Ja ajatuskin kaikkien sopimuksien hoitamisesta italiaksi byrokratian kehdoksi kutsutussa Roomassa sai kylmän hien nousemaan otsalleni.

Seuraavaksi ryhdyin tutkailemaan kalustettuja asuntoja. Löysin useitakin nettisivuja joiden kautta sellaisia saattoi vuokrata pidemmäksikin aikaa. Otin yhteyttäkin pariin, mutta en saanut juuri vastauksia. Mieheni ottaessa viisumiasioissa yhteyttä paikalliseen Italian suurlähetystöön, lähetystön työntekijä varoitteli kovasti ottamasta asumusta tuiki tuntemattomalta näkemättä kämppää. Hän on itse Roomasta kotoisin ja kertoi kaupungin olevan täynnä huijareita, jotka haluavat rahasi. Samaan hengenvetoon hän tosin myös kysyi mieheltäni oliko tämä täysin varma, että tämä halusi juuri Roomaan asumaan, sillä hän ei voisi sitä suositella kenellekään.

“Se on ihan kamala paikka, menisin kyllä muualle, jos olisin sinä. Mutta jos nyt olet päättänyt sinne muuttaa, voin auttaa viisumisi kanssa.”

Mahtavaa. Kiitos rehellisyydestäsi. Mies kun on muutenkin aivan stressissä tästä elämänmuutoksesta niin häntä ei auttanut kuulla lähetystötyöntekijän suorasukainen kommentti.

“Mun ois pitänyt vain hakea sinne Milanoonkin”, hän surkutteli. “Asuntokin olisi löytynyt helpommin varmaankin.”

Yritin kertoa miehelle, että mitä tuli ihmisten mielipiteisiin siitä missä on hyvä ja huono asia, ne kannatti jättää omaan arvoonsa. Koska ne ovat nimenomaan vain juuri sitä: mielipiteitä jotka perustuvat täysin subjektiiviseen kokemukseen. Itse en esimerkiksi asuisi ilmaiseksikaan Piilaaksossa ja tunnen useita suomalaisia, joiden mielestä se on paratiisi. Kyllä nämä asiat pitää päättää ihan omakohtaisesti eikä uskoa toisten mielipiteitä. Sitäpaitsi, emme ole muuttamassa Roomaan pysyvästi. Kaksi vuotta kestää nyt vaikka päällään seisten siellä Piilaaksossakin.

Viisumia varten tarvitsimme pikaisesti osoitteen. Lähetystöstä neuvoivat ottamaan yhteyttä johonkin katolisten nunnien järjestöön, joilla oli opiskelija-asuntola. Sieltä voisi varata huoneen, jonka sitten voisi perua jälkeen päin jos halusi. Tärkeää olisi vain saada osoite viisumihakemukseen sekä joku täyttämään viisumia varten virallisen kaavakkeen, jossa he vannovat antavansa viisuminhakijalle asuinpaikan.

Päätin vielä kokeilla Facebookia. Milloinkas sieltä ei olisi vastaus löytynyt? Suomalaiset ovat siitä hyvää porukkaa, että heillä verkostot toimivat, etenkin ulkomailla. Roomassakin asuvilla suomalaisilla on oma FB-ryhmänsä ihan niin kuin Piilaaksossakin. Laitoin ryhmään viestin, että etsin asuntoa Rooman pohjoispuolelta.

Arvaapa kauan sain odottaa vastausta?

Tunnin. Jep. Tunnin päästä jo juttelin Skypen kautta erään suomalais-italialaisen kundin kanssa, jolla on asunto Roomassa, jota hän vuokraa. Sieltä lähtivät juuri edelliset suomalaiset kotiin Suomeen oltuaan Roomassa vajaan vuoden. Perheen äiti oli nähnyt ilmoitukseni ryhmässä.  Luonnollisesti meillä oli myös yhteisiä FB-kavereita, koska Suomihan on tunnetusti pieni maa ja jokainen tuntee jonkun joka tuntee sut tai sun äidin. Tai jotain.

Keskustelumme perusteella totesin, että asunto olisi kyllä aikalailla juuri se mitä etsimme tällä hetkellä, sillä se on kalustettu ja ihan kivalla alueella (kun niitä vähemmänkin kivoja alueita tuolla Roomassa on, olen oppinut). Kuvatkin näyttivät kivoilta vaikka omistaja varoitteli, että kyseessä on 60-luvun retroasunto. Ja se, että diiliin kuului pieni piha koirillemme, on iso bonus. Ja uusi vuokranantajamme täyttäisi mielellään mieheni puolesta tuon lomakkeen, joka tarvittiin viisumiin, jes!  Näillä eväillä voisimme ainakin lähteä liikkeelle. Etenkin se, että vuokraisännän kanssa voi puhua Suomea, helpottaa kommunikointia. Vaikka tuo italian oppiminen onkin kyllä listalla…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s