Innokkaat vieraat

Olen aikaisemminkin kommentoinut tässä blogissa ihmisten reaktioita kun he kuulevat meidän muuttavan Roomaan. Nyt on pakko taas tätä asiaa pohtia enemmän. Nimittäin sen jälkeen kun ihmiset toipuvat shokista, että olemme todellakin muuttamassa Roomaan, he ilmoittavat tulevansa ehdottomasti vierailulle. Kyllä, ilmoittavat. Itseasiassa niin moni ihminen on jo kertonut tulevansa vierailulle, että jos nämä kaikki vierailut toteutuisivat (apua, toivottavasti ei!), en juuri muuta ehtisi tekemään tuolla Roomassa ensimmäisen vuoden aikana kuin viihdyttämään vieraita. Ehkä tässä pitää alkaa miettimään matkaoppaan (palkatonta) ammattia?

Kun muutimme täältä Kaliforniasta ranskankieliseen Sveitsiin yksitoista vuotta sitten, juuri kukaan ei ilmoittanut tulevansa kylään. Kyllähän meillä sitten loppujen lopuksi kuuden vuoden aikana kävi (sopiva määrä) vieraita, mutta näin alun alkaen tuo Sveitsi ei houkutellut, ei niin kuin Rooma. Viimeksi eilen eräs (mielestäni) puolituttu, jonka lasta olen valmentanut jalkapallossa ja salibandyssä parisen vuotta, ilmoitti tomerasti tulevansa ehdottomasti kylään ensi vuonna. Ja hän on tosiaan ehkä se kahdeskymmenesseitsemäs henkilö, joka on “tulossa”.

Okei, ymmärränhän minä, että nyt ollaan Amerikassa ja ihmiset täällä sanovat tuon tuosta, että tulettehan sitten kylään joku päivä tai että mennäänkö lounaalle pian vaikka heillä ei ole aikomustakaan tehdä kumpaakaan. Se on vain sellainen amerikkalainen (joskus erittäin ärsyttävä, siis näin suomalaisesta näkökulmasta) tapa sanoa heippa hei, oli kiva tavata, nähdään joskus. Mutta kyllä väittäisin, että monet ovat olleet enemmän kuin puolitosissaan tämän Rooman vierailun suhteen. Esimerkiksi mieheni nuorempi sisko, jonka kanssa välit eivät ole mitenkään kovin läheiset (lue: mies hädin tuskin puheväleissä ja mullekin tekee tiukkaa) oli jo katsellut lentoja ja miettinyt ensi kesäksi ajankohtaa jolloin voisi tulla käymään kolmen aikuisen tai lähes aikuisen tyttärensä kanssa.

“Me tullaan viikoksi kylään ensi kesäkuussa”, hän julisti itselleen aika tyypilliseen tapaan varmana tämän asian.

Jaahas, mihinkäs teidät pannaan, mietin mielessäni ja sanoinkin sitten jotain suhteellisen neutraalia, mutta realistista, tulevasta asumuksestamme. Koska tosiaan, emme muuta mihinkään kartanoon vaan kolmioon, jota emme ole itsekään vielä nähneet. Sinne ei ehkä neljä ylimääräistä aikuisen kokoista ihmistä mahdu ihan kädenkäänteessä, eivät vaikka eivät olekaan puolituttuja. Ja muutenkin, eikö nyt yleensä kysytä lupaa tulla kylään tai odoteta kutsua? Ilmeisesti ei, jos olet muuttamassa Roomaan…

“Ei haittaa”, sanoi käly innoissaan. “Me nukutaan vaikka lattialla, sopu sijaa antaa!”

En missään tapauksessa tällä kirjoituksella tarkoita sitä, ettenkö haluaisi vierailijoita. Olen jo parin kaverin kanssa asiasta puhunut. Mielelläni kuitenkin itse kutsuisin vieraat kylään, sen sijaan että he kutsuisivat itse itsensä. En oikein enää edes tiedä mitä näihin vierailuilmoituksiin edes sanoisin, kun en tiedä miten suuri intentio niiden takana on. Kuinka tosissaan puhuja on?  En halua kannustaa näitä potentiaalisia vierailijoita (n. 80% heistä) liikaa, mutta toisaalta en haluaisi olla kauhean töykeäkään. Jos vaikka he eivät olekaan tosissaan, kunhan puhuvat. Mutta sitten taas päästään tähän kysymykseen, että miksi puhuvat. Miksi juuri Rooma saa aikaan tämän reaktion ihmisissä?

Noh, ajatus varmasti unohtuu muutamassa kuukaudessa. Kuten englanniksi sanotaan: “out of sight, out of mind” eli kun jokin asia on poissa näköpiiristäsi, sinä unohdat sen välittömästi. Näin minäkin varmasti unohdun monen ihmisen mielestä ja siten myös tämä Rooman vierailu, jota suunniteltiin vielä vähän aikaa sitten. Sopii toivoa. Ja kyllähän sitä sitten pitää kissa nostaa pöydälle, jos ihmiset ihan oikeasti päättävät tulla kylään ja se ei meille sovi juuri sillä (tai millään muulla) hetkellä. Nyt pitää vain jotenkin luovia näiden innokkaiden vierailuilmoituksien seassa ja muistaa, että niistä 95 % ei toteudu, eihän?

 

 

 

Advertisements

2 thoughts on “Innokkaat vieraat

  1. Niin tuttua! 😀 Asuin ennen Lontoossa ja tuntui, etta sinne sai oikein houkuttelemalla houkutella vieraita. Sitten muutin Espanjaan ja yhtakkia jokainen kummin kaima nimenomaan vain ilmoitti tulevansa kylaan, osa pitkaksi viikonlopuksi, osa jopa 3 viikoksi kerrallaan. Suurin osa on myos toteuttanut “uhkauksensa” ja nyt olenkin tutustunut kaikenlaisiin kaukaisempiin sukulaisiin ja kavereiden kavereihin ihan uudella tavalla. 😀 Viime kesana taisi kulua pari kuukautta niin, etta sain oman kamppani itselleni ehka yhteensa viikoksi. Niin mukavaa kun vieraita on nahdakin, niin kylla vahan ahdisti, kun oma koti muuttui kaytannossa hotelliksi. Onneksi talvikuukausina on vahemman tunkua…

    Like

    • Apua, kuulostaa… rankalta. Mutta tosiaan mielenkiintoista, ettei Lontooseen ollut tunkua. Lämpö ilmeisesti vetää puoleensa? Täytyy sanoa, että itsellä ei ihan pää kestäisi vieraita toisensa jälkeen montaa kuukautta, sen verran on introverttiainesta meidän perheessä. Mies muuttaisi varmaan hotelliin 😀

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s