Byrokratiaa

Italian lähetystö ei ole ottanut yhteyttä viisumin tiimoilta. Mies on kuitenkin tällä välin hoitanut kuntoon tuota tutkintoonsa liittyvää byrokratiaa. Hänenhän piti hankkia sekä yliopiston tutkintotodistukseen että yliopiston printtaamaan viralliseen kurssilistaan yliopiston tutkinnoista vastaavan allekirjoitus, joka vielä paikan päällä notaarilla ja notaarin leimalla varmistettiin. Nämä paperit sitten käännätettiin italiaksi virallisella kääntäjällä (lisää leimoja) jonka jälkeen koko roska vietiin ulkoministeriöön, jossa siihen liitettiin virallinen todistus kaiken – tutkinnon, käytyjen kurssien, allekirjoitusten – oikeellisuudesta. Lukion todistuksen kanssa käytiin sama rumba, siinä tosin oli tärkeintä todistaa, että kouluja käytiin lapsena yhteensä se 12 vuotta.

Mies heräsi keskiviikkona puoli viisi ja lähti viideltä ajamaan Sacramentoon, jossa sijaitsee tämän osavaltion ulkoministeriön virallinen rakennus. Tämä aikainen ajoitus oli laskelmoitu, sillä hän toivoi, että ajomatkalla ei olisi liikennettä. Ja eipä ollutkaan, ainakaan siihen suuntaan kun hän ajoi ja siksi hän oli Sacramentossa ennätysajassa, kahdessa ja puolessa tunnissa. Hän soitti minulle odotellessaan ulkoministeriön aukeamista kello kahdeksalta.

“Järkyttävä liikenne Piilaakson suuntaan”, hän raportoi. Yli 20 kilometrin totaalinen ruuhka moottoritiellä vaikka kaistoja on viisi yhteen suuntaan. Ja ihmiset istuvat siinä ruuhkassa joka päivä. JOKA PÄIVÄ. Kymmeniä vuosia. Ei mitään järkeä.”

No ei tosiaankaan ole järkeä tuossa. Mutta tämä on normielämää täällä Kaliforniassa. Työmatka voi kestää kaksi tuntia yhteen suuntaan. Siinähän se päivä menee, töissä ja autossa.

“Tuli ihan helpottava fiilis, että meillä ei kohta edes ole autoa”, mies kommentoi vielä.

Itse olen ajatellut samaa, koska täällä tosiaan aikaa tulee vietettyä autossa kohtuuttoman paljon. Roomassa vietän varmaan sitten saman verran julkisessa liikenteessä. Tai kävellen. Katsotaan. Ehkä sitä autoakin vielä tulee ikävä.

Mies sai kaikki dokumentit kasaan ja lähetti niistä skannatut versiot Italian lähetystöön Paolalle. Nyt sitten odotellaan, että hän hyväksyy ne siellä päässä. Hän tarkistaa että käännökset ovat oikeat ja että kaikki tarvittavat dokumentit ovat kasassa. Sitten kun mieheni vihdoin pääsee viisumihaastatteluun, hän ottaa alkuperäiset mukaansa, jotta Italian lähetystö voi katsoa ne vielä kertaalleen läpi ja antaa miehelleni dokumentin, jossa todetaan tämän amerikkalaisen tutkinnon vastaavuus Italiassa (declaration of equal value). Ja varmaan taas joku leimakin läimäistään siihen paperiin, jälleen kerran.

Mutta ei tämä rulianssi vielä siihen lopu. Nimittäin tuo tärkeä paperi, jossa todetaan tämä vastaavuus on vielä vietävä Italiaan saakka ja luovutettava siellä yliopistolle.

Maltan tuskin odottaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s