Viimeistä viedään

Miehellä on tänään toiseksi viimeinen työpäivä. Hän ajoi sen kunniaksi Piilaaksoon lounastamaan parin kolleegan kanssa. Yleensähän hän tekee töitä kotoa, mikä onkin ehkä suurin syy, että hän on jaksanut työtänsä näinkin pitkään. Aika harvassa firmassa ollaan näin joustavia nykyään, täällä USAssa ainakin kotoa työskentelyä on rajoitettu useissa isoissa firmoissa. Miehen pää ei olisi kyllä kestänyt ruuhkassa ajamista viisi päivää viikossa kovin pitkään. Silloin 2000-luvullahan hän teki sitä kuusi vuotta melkeinpä päivittäin. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ruuhkatkin ovat tosin ihan toista luokkaa. Ihmiset kun ovat joutuneet asuntojen hintojen vuoksi muuttamaan kauemmaksi ja kauemmaksi laaksosta.

Eilenkin mies oli työpaikalla ihan livenä, mutta työnteosta ei kuulemma tullut oikein mitään. Pikemminkin hän oli kaljalla tai lounaalla ja lopulta myös illallisella jonkun ryhmän kanssa. Fiilikset ovat kuulemma surrealistiset, mutta myös enenevässä määrin huikeat. En usko, että hän vielä muutama kuukausi sitten uskoi, että tästä todella tulisi totta. Hämmästyttävää on myös se, että hän ei enää ole panikoinut taloudellisia asioitakaan viime aikoina. Ehkä talon myyntivoitto tilillä vähän rauhottaa mieltä?

Onhan tämä iso asia ihan miehen identiteetinkin kannalta. En usko, että hän edes itse tajuaa mitä tämä loppupeleissä tarkoittaa. Vaikka toisaalta hän selkeästi kokee vapautuvansa jonkinnäköisestä vankilasta, uskon, että kolikolla on myös se toinen puoli. Jos on tehnyt töitä melkein kaksi vuosikymmentä yhdeksän tai kymmenenkin tuntia päivässä (tai joskus kuusitoista…), voi olla että iskee jonkinasteinen tekemisen puute työn loputtua. Tai ehkä ei, mies on aika kätevä käsistään. Ja osaa kyllä tilaisuuden tullen rentoutua huomattavasti helpommin kuin minä, mutta mullahan on kyllä joku syndrooma suorastaan kun aina pitää olla jotain tekemässä.

Huomenna se sitten on ohi. Sanoin, että tätähän pitää juhlia. Mies ehdotti, että juodaan kaikki nuo viinipullot jotka meille on kerääntyneet ja joista pitäisi päästä eroon, koska mukaan niitä ei voi ottaa eikä säilytykseenkään ehkä kannata niitä tunkea. Itseasiassa luulen, että se olisi jopa laitonta täällä, säännöksen alkoholin suhteen ovat täällä USAssa joskus jopa neuroottiset. Katsotaan. Tuskinpa täällä vedetään ainakaan mitään perinteisiä suomalaisia kaatokänneja. Juhlimme siis hillitysti. Sunnuntaina on tarkoitus pitää nimittäin pihalla ns. pihamyyjäiset (yard sale), josta saa halvalla ostaa meidän käytettyjä huonekaluja, keittiötarvikkeita, elektroniikkaa, vaatteita ja mitähän kaikkea me vielä tuolta kaappien pohjilta löydetään. Sitten alkaa vimmainen talon pakkaaminen ja muuttolaatikoiden roudaaminen säilytykseen. Ei tämän kaiken keskellä ehdi juurikaan juhlia. Tosin tuota kasvavaa muuttostressiä saattaisi kyllä muutama lasillinen punaviiniä autaa…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s