Aurinkoa näköpiirissä

Olen ollut aika kiireinen koko kesän ja nyt kun omat työkiireet ovat ohi, on aika hetken miettiä muutakin kuin juuri siinä edessä olevaa asiaa. Kuten nyt vaikka sitä seikkaa, että olemme lähdössä uuteen kotimaahamme Italiaan ensi viikon lopulla. Tuntuu siltä, että olen aika aktiivisesti työntänyt tätä tosiasiaa jonnekin taka-alalle, se kun on niin suuri kokonaisuus, että sen ajattelemisesta tuli lähinnä kylmä hiki.

Mutta eihän sitä nyt voi loppuelämäänsä työntää sivuun, johan siinä paniikki tulee sitten varsinaisella h-hetkellä. Joten olen nyt tällä viikolla alkanut pikkuhiljaa selvittämään mitä kaikkea on odotettavissa Roomaan saavuttuamme. Tänään selvisi mm. se, että voisin jo täältä Suomesta käsin hakea italialaista veronumeroa codice fiscalea, joka on vähän samantyyppinen kuin sosiaaliturvatunnus Suomessa. Se kun kuulemma tarvitaan siellä monessa asiassa. Tutkin myös netissä erilaisia palstoja, jossa muut ulkoitalialaiset puivat erilaisia aiheita kuten puhelinliittymän ja nettiyhteyden hankintaa. Paljon hyvää ja käytännöllistä tietoa löytyi. Miten sitä selvisikään ilman nettiä aikaisemmin?

Asioita tutkiessa ja selvitellessä omaan kehoonkin palasi sellainen rauhan tunne, että kyllähän tästä kaikesta selvitään. En nyt tarkoita, että olisin jotenkin aikaisemmin ajatellut ettei selvittäisi, mutta kyllä se niin on, että valmistautuminen kannattaa. Tulee itselleen sellainen olo, että tietää edes vähän mitä kaikkea on edessä. Muutto toiseen maahan kun on aina stressaava, vaikka sitä tekisi jo kuinka monetta kertaa.

Facebook on myös aika oiva työkalu. Sieltähän löytyy ryhmää niin Roomassa asuville suomalaisille kuin Italiassa asuville amerikkalaisille. Ja ryhmästä voi sitten aina pyytää apua. Kaliforniassa asuessani oli mieletöntä seurata Piilaaksossa asuvien naisten ryhmää ja sitä uskomatonta avun määrää joka sieltä löytyi, joskus jopa minuuteissa. Kyllä suomalaiset sisaret auttavat toista hädässä – empimättä! Mielenkiinnolla odotan onko Italiassa asuvien amerikkalaisten ryhmässä samanlaista solidaarisuutta. Yhteinen tausta ja elämäntilanne kyllä yhdistää, mutta onko sitten kuitenkin niin, että suomalaiset ovat ihan oma lukunsa? Meitä kun ei ole maailmassakaan kovinkaan paljon, siis yhteensä.

Hieman jo alkoi tuossa Italian juttuja selvitellessä nousta matkakuumekin. Kävin tarkastamassa jopa Rooman säätilan. Kymmenen päivän sää oli aika yksipuolinen: +30 ja aurinkoa. Ja yölämpötilakaan ei näköjään Roomassa vielä laske alle sen +20:n. Voi olla kyllä taas shokkia elimistölle joutua noihin kuumuuksiin, täytyypä kaivaa kesämekot ja aurinkolasit esiin. Mutta ehkä mä kestän sen, hehheh.  Ainakin tämän sateisen Suomen kesän jälkeen… nytkin tulee vaihteeksi vodaa taivaalta, huoh. Eikun aurinkoa kohti!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s