Suomalaista tehokkuutta?

Tänään lähdimme koko perheen voimin käymään Suomen Italian suurlähetystössä katsomassa saisimmeko sieltä veronmaksussa tarvittavaa codice fiscalea, suku- ja etunimestä, syntymäajasta ja -paikasta muodostettua koodia joka on yksilöllinen jokaiselle. Vierailin jo viime viikolla lähetystön sivuilla ja yritin vähäisellä italiankielen taidoillani selvittää mitä kaikkea tälle lähetystövierailulle kannattaisi ottaa mukaan. Googlen käännösohjelman avituksella olin ymmärtänyt, että passi, kopio passista sekä postimerkillä varustettu kirjekuori.  Voisiko tämä todellakin olla näin yksinkertaista?

Ei kuin kokeilemaan.

Matkustimme Helsingin keskustaan ja siellä Kaivopuiston osoitteeseen Itäinen Puistokatu 4C. Pääsimme portille, joka oli lukossa, mutta ennen kuin ehdimme edes etsiä ovikelloa, ovisummeri jo päristeli meitä portista sisään. Sama kuvio jatkui rakennuksen etuovella, meitä selkeästi tarkkailtiin sisältä käsin. Astuessamme sisään pieneen eteiseen, josta pääsi metallinpaljastajan läpi kulkemaan toimistoon, näinkin kuka meitä oli seuraillut kameran avulla. Ison lasi-ikkunan takana nimittäin istua röhnötti ylipainoinen, noin kuusissakymmenissä oleva italialainen mies, joka oli pukeutunut jonkinsortin virallisen univormuun. Miehen vieressä seisoi niin ikään univormupukuinen parikymppinen miehen alku. Kumpikin tuijotti meitä lasin takaa sanomatta sanaakaan. Kun mekään emme sanoneet mitään heti, mies nosti kulmakarvojaan ja levitti molemmat kädet ilmaan.

“Noh? Mitäs teillä on asiaa?” hän tuntui sanovan, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Jaahas, olikos tämä sitä kuuluisaa italialaista elekieltä?

En tiennyt millä kielellä aloittaisin puhumisen.

“English? Suomi?” ehdotin epävarmana.

“Passit”, mies vastasi suomeksi (mutta italialaisella korostuksella) ja osoitti lasi-ikkunassa olevaa luukkua. Sitten, sanomatta sen enempää, hän ohjasi peukalollaan meitä seuraavalle luukulle. Lykkäsin meidän kaikkien passit hänelle luukusta käteen ja siirryimme hieman hämillämme oikealle, kohti toista lasi-ikkunaa, jonka takana oli tyhjä toimistohuone. Hetken kuluttua toimistoon ilmestyi vaalea nainen.

“Miten voin auttaa” hän kysyi.

Mahtavaa, suomalainen, joka puhuu suomea. Selitin asiamme ja hän pyysi passikopioita ja kysyi onko meillä kirjekuoria ja postimerkkejä. Olihan meillä. Mietimme yhdessä, tarvitseeko poikammekin kyseisen koodin ja päätettiin ottaa se hänellekin, vaikka todennäköisesti ei ainakaan sitä ihan heti tarvitse, koska ei ansaitse Italiassa rahaa, maksa veroja tai maksa muitakaan maksuja (kuten esim. hänen koulunsa maksujen yhteydessä tätä koodia kysyttiin). Mutta onpahan sitten.

Siinä sitten odoteltiin viisitoista minuuttia, jonka jälkeen nainen ilmestyi takaisin väliaikaisten codice fiscale todistusten kanssa. Sanoi lähettävänsä ne muoviset, viralliset kortit sitten niissä kirjekuorissa vanhempieni osoitteeseen kuukauden tai kahden sisällä. Mutta, että näillä väliaikaisilla pärjäisimme vallan mainiosti.

Se oli siinä, kiitos ja näkemiin. Mieheni ei ollut uskoa tätä todeksi.

“Miten tämä nyt olikin näin helppoa. Ja mäkin sain tän koodin, vaikken ole edes suomalainen.”

No sanoppas muuta. Olimme kyllä suoraan sanottuna valmistautuneet siihen, että tämä olisi suurinpiirtein yhtä tuskallinen prosessi kuin se viisumin hankkiminen, mutta eipä ollut. Ei ollut jonoa, ei ruuhkaa, ei turhia byrokratian kiemuroita. Mahtavaa. Hyvä tietää, että se on mahdollista, myös italialaisille.

Siinä yläfemmoja heitellessämme mieheni kanssa poikamme naureskeli vieressä.

“Te ootte ihan hulluja,” hän sanoi. “Kai te tajuatte, että tää oli näin helppoa varmaan vaan siksi, että se suomalainen nainen on siellä töissä.”

Apua. Näinkö olemme mieheni kanssa jo ehtineet myrkyttää poikammekin mielen uskomaan että italialaisissa virastoissa hallitsee vain ja ainoastaan byrokratia, vaikka emme ole päässeet edes Italiaan saakka? Toisaalta näinhän me itsekin uskomme vain ja ainoastaan siksi, että olemme kuulleet toinen toistaan hiuksianostattavia tarinoita asian tiimoilta. Niin ja noh, hakeneet sitä viisumia siellä USAssa…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s