Puhelinliittymien metsästys

Olemme Roomassa kolmatta päivää ja vaikka tuntuu, että jotain olemme sentään saaneet aikaiseksi, niin kauhean paljon on vielä tekemättä.

Ensimmäinen asia listalla oli puhelinliittymien hankkiminen koko perheelle. Olimme olleet kaukaa viisaita ja ostaneet puhelimet Suomesta ennen lähtöä ja nyt niihin piti saada italialaiset SIM-kortit. Olin aamuisella juoksulenkilläni nähnyt parikin paikkaa, josta liittymiä saattoi lähteä kyselemään. Täällähän kaikki toimii edelleen kuten joskus 70-luvulla Suomessa eli niin, että tässä meidän naapurustossa on kaikki tarvittava. On ruoka-, vaate- ja kenkäkauppaa, kahvilaa, ravintolaa, tupakkakauppaa, internet- ja kopiopalvelua, kampaamoa, parturia, kauneushoitolaa ja niin edelleen. Kaikki palvelut ovat siis kävelymatkan päässä, eikä täältä Balduinan kaupunginosasta tarvitse siten lähteä mihinkään.

Paitsi ehkä Ikeaan, joka sekin on kyllä listalla.

Aukioloajat näissä paikallispalveluissa ovat tosin hieman yksilöllisiä. Monet laittavat päivällä putiikin kiinni kolmeksi tunniksi yhden ja neljän välillä, toiset ovat auki koko päivän. Emme tietenkään tätä tajunneet kun lähdimme puhelimiemme kanssa etsimään palveluntarjoajaa, joten vasta toisesta paikasta onnisti. Toisaalta, ehkä sekin oli tarkoitettu, sillä kuin ihmeen kaupalla tästä Vodafonen liikkeestä löytyi englantia ainakin auttavasti puhuva työntekijä. Hänen kanssaan sitten juteltiin sekä puhelimista että kotinetistä, välillä elekielellä, välillä jonkin sortin englannin, ranskan ja espanjan sekoituksella. Välillä myös liikkeeseen asioimaan tullut vanhempi herrasmies auttoi omalla englanninkielellään. Niin ystävällisiä olivat ja kaikki tekivät parhaansa ymmärtääkseen meitä ja tullakseen ymmärretyksi.

Saimme puhelinliittymät, mutta kotinettiä valitettavasti emme vielä, se pitää hakea muualta. Onneksi puhelinta voi kuitenkin käyttää ns. hotspotina, joten saan siten esimerkiksi tämänkin blogikirjoituksen postattua, vaikka meillä ei ole vielä varsinaista wifiä kotona. Sitä on sitten tänään metsästetty Wind-operaattorin putiikista, jossa niinikään on töissä vielä vähemmän englantia puhuva nuori mies. Hänen kanssaan selvittiin Google Translate puheohjelman avulla, sehän kääntää puhetta sujuvasti kieleltä toiselle. Lisäksi liikkeeseen ilmestyi amerikkalainen nainen, joka oli selkeästi asunut täällä jo jonkin aikaa. Hän avuliaasti käänsi meille muutamat asiat, jotta saatoimme varmistaa, että olimme ymmärtäneet toisiamme myyjän kanssa. Joudumme nyt palaamaan liikkeeseen vielä iltapäivällä, kolmen tunnin lounastauon jälkeen, ja tekemään tilauksemme.

Tuntuu, että olemme kävelleet kilometritolkulla sunnuntaista lähtien. Eilen puhelimeni kertoi, että olin ottanut yli 13 000 askelta sen päivän aikana. Uskon sen, ei kyllä tarvinnut odotella unentuloa eilen illalla, sen verran painoi jaloissa. Mieskin kuunteli kiitollisuusmeditaatiota ja nukahti raskaaseen uneen, heräten vasta melkein kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Onhan se tietysti tämä kuumuuskin, joka painaa jaloissa, eilenkin lämpötila nousi varjossa +33:een.

Jaksoimme vielä eilen illalla kuitenkin käydä ihmettelemässä paria nähtävyyttä, lähinnä pojan vuoksi, jotta hänkin ymmärtäisi millaiseen paikkaan tässä on muutettu. Puhelimen Moovit-appsilla löysimme bussiyhteyden helposti, ostimme liput paikallisesta tupakkakaupasta (€1.50/lippu – voimassa 100 minuuttia leimaamisesta) ja jäimme pysäkille odottelemaan bussintuloa. Ja se tuli ajoissa! Olimme kuulleet niin paljon negtiivisia kommentteja italialaisista busseista ja niiden niin sanotuista aikatauluista, että olimme todella mykistyneitä, kun bussi lopulta tuli silloin kun sen aikataulun mukaan pitikin. Mahtavaa! Rynkytimme täpötäydessä ikivanhassa bussissa alas Vatikaanille (Balduina on mäen päällä), jossa vaihdoimme metroon. Kun graffitien peittämä vanha metrojuna paukkasi kirskuen asemalla ja sullouduimme sen kyytiin sadan muun ihmisen kanssa, meidän teini oli jo aika shokissa, hän kun on matkustanut metrolla vain Suomessa ja se on hyvin erilainen kokemus kuin tämä Rooman metro, vaikka olisi kuinka ruuhkaa.

”This is crazy”, hän totesi, kun roikkui metrotangossa muiden mukana.

Jep, sitähän tämä on, hullua.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s