Hello?

Eilen lähdimme taas kerran verrattain aikaisin liikkeelle, toiveina saada edes jotakin aikaiseksi tämän rekisteröitymisen suhteen. Olimme päättäneet jättää teinin ja mun tapauksen hetkeksi hautumaan ja keskittyä sen sijaan selvittämään mieheni tilannetta, hän kun ei ole EU-kansalainen ja yliopiston ohjeissa, jos niihin on uskominen, hänen tulisi ilmoittautua Italiassa olevaksi viimeistään kahdeksan päivän kuluessa siitä kun hän on saapunut tänne. Syy miksi emme olleet aikaisemmin hänen asioitaan hoitaneet oli se, että olimme toivoneet, että oma asumislupani olisi järjestynyt, jolloin hän aviomiehenäni olisi voinut hakea suoraan EU-kansalaisen aviopuolison asumislupaa. Mutta, kuten nyt on huomattu, tämä ei ole kovin yksinkertaista kellekään, tämä asumisluvan hankinta olitpa sitten EU-kansalainen tai et ja aika on käymässä vähiin mitä tulee tähän miehelle takarajaksi asetettuun kahdeksaan päivään.

Nettitietojen mukaan yliopistolla, jonne mieheni on menossa opiskelemaan, on jonkinlainen Help Desk HELLO kansainvälisille opiskelijoille. Jospa sieltä saisimme apua? Mieheni oli myös tuloksetta yrittänyt maksaa netissä lukuvuosimaksua jo parisen viikkoa ja senkin suhteen alkoi olla kiire.

Tunnin matkustuksen tuloksena löysimme itsemme Rooman keskustasta järkyttävässä helteessä. Ei tietoakaan eilispäivän sateista, aurinko paahtoi todella voimakkaana pilvettömältä taivaalta. Yliopiston kampus löytyi helposti, mutta se oli valtava eikä Help Deskillä ollut netissä mitään tarkempaa osoitetta tai edes ohjeita miten löytää heidän toimistonsa hehtaarin kokoiselta alueelta, jossa oli kymmeniä erilaisia rakennuksia. Löysimme kuitenkin ensi yrittämällä opiskelijan, joka puhui auttavaa englantia ja vielä paremmin ranskaa. Hän neuvoi meidät oikeaan suuntaan.

HELLO tiskillä oli ”muutama” muukin pallo hukassa oleva ulkomaalainen, mutta mieheni sai melkein heti apua. Englantia ja italiaa osaava opiskelija-vapaaehtoinen neuvoi miestäni yliopistomaksun suhteen ihan kädestä pitäen tietokoneella. Kävi ilmi, että ennen kuin mieheni voisi maksaa tuon lukukausimaksun, hänen täytyi maksaa 35 euron rekisteröitymismaksu. Miksi tästä ei kerrottu MISSÄÄN, ei meileissä, ei nettisivuilla, on totaalinen arvoitus. Mies oli kuitenkin saanut jo ainakin kolme meiliä, jossa kehotettiin maksamaan lukukausi maksu. Jota ei siis voi maksaa ennen kuin tämä 35 euroa on maksettu. Hohhoijaa. Sitäkään kolmea kymppiä ei tietenkään voinut maksaa siellä netissä, vaan netissä luotiin lasku, joka sitten printattiin. Tämän printattu kopio kädessä mentiin sitten ihan fyysisesti pankkiin, jossa se maksettiin KÄTEISELLÄ. Voi hyvänen aika sentään, olemme palanneet ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Avulias HELLO opiskelija kertoi myös, että mieheni tuli myös mennä kansainvälisille opiskelijoiden ulkomaisia tutkintoja tarkastavaan toimistoon ja luovuttaa siellä kaikki hänen USAlaiseen tutkintoonsa liittyvät asiakirjat tarkastettavaksi. Nämähän ovat niitä lukion ja yliopiston todistuksia, jotka hänen piti käännättää Kaliforniassa italiankielelle ja hakea ulkoministeriön ja Italian suurlähetystön leimat todistamaan niiden oikeellisuutta. Ilmeisesti tämä kaikki ei vielä riittänyt, vaan Rooman yliopiston oli laitettava papruihin omakin puumerkkinsä. Why am I not surprised? Onneksi toimisto oli sentään HELLO toimiston kanssa samassa rakennuksessa. Tosin siinä vaiheessa kun olimme viettäneet pankissa sen puoli tuntia maksamassa sitä 35 euroa, tämäkin asiakirjatoimisto oli mennyt lounaan ajaksi kiinni (ja lounaalla tarkoitan 2½ tuntia…).

Menimme itsekin lounaalle, jonka jälkeen lähdin teinin kanssa kotiin, sillä meillä oli vielä illalla luvassa paikallisen salibandyjoukkueen harjoitukset ja mitäpä me roikkumaan yliopistolla yli 30 asteen helteessä, kun mieheni voisi tehdä sen itsekseenkin. Hän jäi siis keskustaan odottelemaan tuon asiakirjatarkastustoimiston aukeamista.

Mies meni paikalle ajoissa hakemaan jonotusnumeroa, mutta jonotusnumeroita jakeleva laite ei toiminut. Hän jonotti usean muun opiskelijan kanssa kiltisti lasisen luukun takana, kunnes sinne tuli virkailija. Virkailija laittoikin ensimmäiseksi jonotusnumerokoneen päälle, jolloin kaikki ryntäsivät hakemaan numeroa, nekin jotka olivat vasta saapuneet. Syntyi valtava mellakka numeroiden saamiseksi ja mieheni ylikohteliaana amerikkalaisena jäi vissiin toiseksi siinä rytäkässä, sillä hän joutui odottamaan vuoroaan vielä melkein tunnin luukun aukeamisen jälkeen. Vain nopeat elävät.

Luukulla hänelle kerrottiin, että koska hänen laitoksensa ei ollut vielä antanut nimilistaa ulkomaisista opiskelijoistaan, he eivät voineet ottaa vielä vastaan hänen asiakirjojaan. Kehottivat tulemaan takaisin 16.9. Jaahas. Poistuessaan toimistosta mies kuitenkin näki ovessa ison listan kaikista yliopistoon hyväksytyistä tuhansista ulkomaisista opiskelijoista. Hänenkin nimensä oli listassa ja siitä tuli vähän parempi olo.

HELLO deskillä asiat kuitenkin taas ottivat uuden käänteen. Kun mieheni kysyi voisiko hän nyt maksaa tuon lukukausimaksun josta hänelle kokoajan lähetellään meilejä, HELLO avustajat kertoivat, ettei hän voi maksaa sitä ennen kuin hän on suorittanut pääsykokeen. Pääsykokeen?? Mieheni oli saada sydärin. Tämän koko prosessin aikana olemme puolivakavissamme vitsailleet, että ennen kuin luennot alkavat ja mies on KONKREETTISESTI yliopiston kurssilla opiskelemassa, emme usko, että hän oikeasti opiskelee Roomassa.

Kun mies intti, ettei pääsykoetta ole, tiskin takana olevat naiset alkoivat käydä kuumaa keskustelua aiheesta italiaksi. Sitten he tutkivat tietokoneitaan. Lisää keskustelua ja käsillä viuhtomista. Viiden erittäin pitkän minuutin jälkeen he totesivat, ettei pääsykoetta olekaan. Mutta hakuprosessi kuitenkin olisi. He antoivat miehelle mukaan viisi sivuisen lomakkeen, joka pitäisi täyttää. Siinä kerrottiin, että vain 30 EUn ulkopuolista hakijaa otetaan ohjelmaan ja että hakemukset piti jättää syyskuun puoliväliin (16.9) mennessä, jotta sitten 26.9 he voisivat julkistaa opinto-ohjelmaan hyväksyttyjen ulkomaisten opiskelijoiden nimet.

MITÄH??!!  Tästä ei ole ollut missään vaiheessa puhetta. Ei valintakriteereistä. Ei ohjelmaan hyväksyttyjen määrästä. Ei syyskuun hakuajasta. Mutta totuushan on se, että kaikki on ollut erittäin ympäripyöreää tähän nimenomaiseen hetkeen saakka. Ei mitään tarkkoja päivämääriä missään, ei edes sitä milloin opiskelu tarkalleen ottaen alkaa. No nyt tässä paperissa oli päivämääriä sekä valintakriteerejä pisteytyksistä lähtien. Emme olleet tätä koskaan nähneet, emme netissä emmekä missään sähköpostissa.

Mies tuli kotiin epätietoisessa tilassa. Hän on kuluneen kuukauden aikana saanut kuitenkin tulevalta (?) laitokseltaan sähköposteja, joissa häntä toivotellaan tervetulleeksi Rooman yliopistoon. Viimeisin on tiistailta, jossa laitoksen tuutori kyselee milloin hän voisi tavata mieheni kanssa. Hän kysyy suoraan, että voitko ilmoittaa kun olet Roomassa. Näistä päätellen mies on jo hyväksytty ohjelmaan, mutta miten se on mahdollista, jos ohjelman hakuprosessi jatkuu 16.9 saakka ja nimilista hyväksytyistä julkistetaan 23.9? (mikä taas ei täsmää tuon asiakirjatarkastamon ilmoittaman päivämäärän kanssa, yllättäen…) Ja miten on mahdollista, että opiskelupaikasta ilmoitetaan vasta vajaa kaksi viikkoa ennen koulun alkua? Kuinka monta epätoivoista ja –tietoista ulkomailta tullutta opiskelijaa vaeltaa Rooman katuja tällä hetkellä, miettien pääsevätkö he ohjelmaan vai eivät? Ja entä jos eivät pääse? Entä jos mieheni ei pääse?

APUA.

Meillä ei ole suunnitelmaa B. Luonnollisesti toiminnan naisena oma pääni alkoi heti sitä kyhäämään, mutta laitoin sille paniikille lopun hyvin äkkiä. Haluamme uskoa, että kaikki nämä sähköpostit joita mies on saanut, ovat se totuus. Mutta totuushan on se, että jopa tuossa yliopistolta tulleessa alkuperäisessä kirjeessä, jossa opiskelupaikkaa tarjotaan sanotaan, että se on pre-acceptance eli varauksella hyväksytty. Tuo varaushan koski viisumia, tai näin kirjeessä sanottiin. Mutta nyt tuntuu, että tässä voi olla olemassa muitakin varauksia kuin se perkeleen viisumi.

Uskomatonta sinänsä, että tämän opinto-ohjelman lopullisia hakukriteerejä ei ole julkaistu missään netissä koskaan. Että ne saa selville vasta kun ilmestyy paikan päälle. Vai onko niin, että koska mieheni hyväksyttiin ohjelmaan suorilta käsin, hän ei niitä koskaan saanut esim. sähköpostitse? Onko tässä joku A-vaihe ja B-vaihe ja mies meni jo A-vaiheesta läpi?  Tutkiessamme kriteerejä sitä on vaikea uskoa, sillä hän ei täytä niistä edes puolia.

Ei tässä kyllä voi kuin päätään pyöritellä. Kuinka moni jää 23.9 ohjelman ulkopuolelle ja joutuu palaamaan kotimaahansa ilman opiskelupaikkaa? Ja olemmeko me yksi heistä?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s