Järvellä

Viikonloppuna virastot ovat kiinni, mikä on hyvä juttu, sillä meillä kaikilla alkoi loppuviikosta olla jo sellainen fiilis, että tarvitsimme breikin asioiden selvittämisestä. Päätimme eilen lähteä pojan toivomuksesta biitsille, mutta valitsimme Välimeren sijaan läheisen järven eli Lago di Braccianon.

thumbnail_IMG_20160903_111623_resized_20160903_063930445

Matka järvelle sujui helposti junalla, joka pysähtyy vain viiden minuutin kävelymatkan päästä uudesta kodistamme. Junalippujakin sai helposti ja vaivattomasti ostettua juna-aseman automaatista, joka jopa tarjoili meille ohjeita vaihteeksi englanniksi. Liput olivat uskomattoman halpoja, yhdeltä henkilöltä €2,70 yhteen suuntaan.

Olimme matkustaneet tällä junalla jo torstaina, mutta toiseen suuntaan ja Rooman sisäisellä lipulla (€1,50/100 minsaa voimassa), kun kävimme katsastamassa paikallisen salibandyseuran toimintaa. Sepäs olikin sitten innokasta ja aktiivista; pääsimme koko perhe pelaamaankin pariksi tunniksi. Aika koville se otti itse kullekin, sillä treenien alkaessa ulkolämpötila oli +29 ja hallin sisällä se oli varmaan ainakin viisi astetta enemmän. Hiki lensi ja juomavettä meni litratolkulla, mutta kyllä oli hauskaa. Italiaakin opimme, tietenkin, koska suurin osa pelaajista ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Mikä onkin varmaan ihan hyvä, opimmepa väkisinkin italiaa! Onneksi sentään valmentajakaksikko osasi muitakin kieliä, jotta saimme selvitettyä seuran toimintaa muutenkin kuin pantomiimilla. Lisäksi treeneissä oli yksi ruotsalainen ja yksi sveitsiläinen, joten kansainvälistä touhua kaiken kaikkiaan.

Mutta, takaisin tuohon meidän eiliseen reissuumme. Bracciano on pieni keskiaikainen kaupunki vajaan tunnin (30 km) junamatkan päässä Roomasta. Se on rakennettu mäen päälle, keskikokoisen linnan ympärille. Linna on säilynyt hyvin aikojen kuluessa ja on kuulemma suosittu kohde näyttelijöiden ja laulajien häille, mm. Tom Cruise ja Katie Holmes menivät siellä naimisiin jokunen vuosi sitten. Mekin kävimme katsastamassa linnan, mutta emme menneet tällä kerralla sisälle saakka, koska kova oli hinku järveen uimaan.

thumbnail_IMG_20160903_161925-0_resized_20160903_063957991

Järvelle oli Braccianon kylästä noin kilsa puolitoista matkaa ja se oli kokonaan alamäkeen. Löysimme kivan oikotien, joka kulki kahden aidan välissä puiden varjossa. Ei aikaakaan kun olimme alhaalla, rannan tuntumassa. Sinne päästyämme vuokrasimme aurinkotuolit kolmelle sekä ison aurinkovarjon, yhteensä 20 euroa. Olipa ihana makoilla rannalla auringossa ja käydä välillä järvessä uimassa! Sielu ihan lepäsi myös sikäli, että olimme kaukana kaupungin hälinästä. Ranta oli kapea ja siinä oli rantatuoleja vain kahdessa rivissä. Lisäksi se oli ehkä puolillaan väkeä. Hiekka oli mustaa ja onneksi olin lukenut siitä jo ennen matkaa netistä joten meillä oli mukana sopivat rantakengät. Paljain jaloin ei mustalle hiekalle ollut nimittäin siinä auringonpaahteessa asiaa.

Vietimme rannalla useita tunteja. Välillä kävimme lähikuppilassa syömässä risottoa ja pastaa alle kympin annos. Iltapäivällä tuulikin yltyi ja rannalla ei ollut niin kuuma. Vesi oli yllättävän viileää, olin jotenkin ajatellut, että se olisi huomattavasti esimerkiksi Välimerta lämpimämpää. En toki ole Välimeressä uinut sitten viime kesän, mutta arvioisin, että aika samoissa lämpöasteissa pyörittiin kuin silloin. Yli 20, joka tapauksessa.  Ja järvessä kun oltiin, vesi ei ollut suolaista, mikä oli bonus.

rannalla

Kotimatkalla katselin ulos junan ikkunasta ja mietin, miten ihanaa olisi asua vähän kaupungin ulkopuolella. Ohitimme mm. sen pysäkin, jota kautta pääsee pojan koululle ja alue näytti tosi kivalta. En ole mikään kaupunki-ihminen ja vaikka tiedän, että totun varmasti kaupungin hälinään jossain vaiheessa (ehkä? toivottavasti?), huomaan, että se käy vielä tällä hetkellä mun hermoon. Ymmärrän kyllä, ettei Rooman ulkopuolella asuminen olisi kovin kannattavaa, ainakaan mieheni kannalta, jos ja kun (?) hän aloittaa opiskelut ja joutuu mahdollisesti päivittäin kulkemaan melkeinpä keskustaan. Tiedän kuitenkin, ettei hänkään tätä kaupunkimiljöötä niin rakasta, kuten ei poikakaan. Puhumattakaan sitten koirista, kun ne tuodaan tänne asfalttiviidakkoon kävelemään.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s