Sunnuntaipuuhia

Näin se elämä joskus menee, että kun kuvittelet, että sulla on jo ihan tarpeeksi asioita, joita hoitelet, maailmankaikkeus päättää, että voit ottaa vastaan vielä vähän lisää.

Olin juuri käynyt lenkillä ja venytellyt olohuoneen (ja tämän kämpän ainoalla) matolla, kun mies kysyi:

“Mitäs me tänään tehtäis?”

No, itse en ollut ajatellut tehdä juuri mitään, muutamia tietokonehommia ehkä. Sanoinkin miehelle, että voitaisko nyt vaan makoilla vaikka kotona. Teini oli jo edellisenä iltana iloinnut eilen asuntoon asennetusta wifistä pelaamalla kalifornialaisen kaverinsa kanssa netissä pelejä ja halusi nauttia tänäänkin wifin tuomista hyödyistä. Päätimme siis hengailla kotona. Mitä sitä nyt sunnuntaina repimään itseään minnekään…

Menin suihkuun. Suihku on muuten ihan jees, mutta putkissa on alusta saakka ollut jotakin häikkää ja suikuvesi jää lyhyenkin suihkun jäljiltä ammeeseen lillumaan. Sieltä se sitten kyllä hitaasti häviää, kunhan sille antaa aikaa. Olimme jo hankkineet viemäriin kaadettavaa ainetta, jonka avulla toivoimme saavamme jotakin apua asiaan. Lisäksi tarkoituksena oli saada ensi viikolla paikalle putkimies katsomaan vessan vesisäiliötä, joka lorottaa vettä jatkuvasti ja kokoajan (kuullostaa siltä kuin asunnossa olisi suihkulähde, jos positiivista tässä haetaan), olimme ajatella samalla pyytää häntä vilkaisemaan suihkun viemäriäkin.

Nooh. Kun olin tosiaan siellä suihkussa, vesi kerääntyi normaaliin tapaan jalkoihin. Tai ehkä vähän enemmän kuin aikaisemmin? Enpä ajatellut sitä sen enempää, kunnes ovikello soi. Olin kuivaamassa itseäni kylpyhuoneessa, joten mies juoksi avaamaan. Siellä oli yläkerran naapurimme, joka raportoi jonkinasteisella englannilla, että hänen autotalliinsa valui katosta vettä meidän kylpyhuoneestamme. Mahtavaa.

Soitimme heti kämppämme omistajalle, joka selvitteli asiaa ensin naapurimme kanssa ja sitten myös taloyhtiön kanssa. Sillä välin me suljimme veden koko kämpästä, joka auttoi tuohon autotallivuotoon välittömästi. Googletimme myös lähihotellin, jonka kämpänomistaja meille vinkkasi varuilta, jos näyttäisi siltä ettemme voisi jäädä kämppään enää yöksi, ilman vettähän se olisi aika vaikeaa.

“Ilmeisesti emme hengailekaan vain täällä kotona sitten kuitenkaan tänään”, mies jo vitsaili, “vaan muutamme hotelliin.”

“Odotellaan nyt vielä hetki”, minä toppuuttelin, vaikka samalla jo mietin, että mitähän tästä nyt oikein seuraisi.

Pienen selvittelyn jälkeen omistaja palasi linjoille ja sanoi sopineensa taloyhtiön kanssa, että me voisimme jäädä kämppään toistaiseksi, jos pitäisimme vedenkäyttömme miniminä. Naapuri saisi laittaa pari ämpäriä autotalliinsa ja suoriutua. Toisin sanoen vessa ja pikasuihku ookoo, muina aikoina vesi olisi pois päältä. Onneksi voimme tätä itse kontrolloida asunnosta käsin pääkytkimen avulla. Huomenna aamulla taloyhtiö hankkisi paikalle oman luottoputkimiehen, joka tulisi tutkimaan tilannetta.

Tämä sopi meille oikein hyvin.

Kävelimme varmuuden vuoksi lähihotellille kuitenkin kysymään olisiko heillä meille tilaa, jos näyttäisi siltä, että kämpästä olisi poistuttava vähäksi aikaa – ja olihan heillä. Mikä on hyvä juttu, että on jonkinlainen suunnitelma B, jos putkimies keksii alkaa avaamaan esim. vessan lattiaa enemmänkin. Ensimmäinen kysymyshän on se, että onko tämä nyt asunnonomistajan asia vaiko jopa taloyhtiön asia korjata tämä. Ja mikä se “tämä” on? Ei voi tietää tässä vaiheessa, mutta vaikuttaisi, että jotenkin se on yhteydessä tuohon asuntomme suihkun poistoveteen.

Emme ole valitettavasti itse paikalla huomenna aamulla, joten täytyy jättää kämpän avain ovimiehelle (tai oikeastaan ovinaiselle, Claudialle), joka on täällä aina arkiaamupäivisin. Hän voi sitten päästää putkimiehen tänne tutkimaan asiaa. Olemme varmaan sitten viisaampia iltapäivällä kun palaamme kotiin infotilaisuudesta poikamme koululta.

Että tämmöstä tällä kertaa. Never a dull moment. Ei koskaan tylsää tämä meidän elämä, ei.

PS. Ja jos totta puhutaan, tämä suihkujuttu ei kyllä ole tässä meidän katastrofissa tunnu enää missään. Emme siis jaksaneet tätä(kään) asiaa stressata kovin paljoa, kun ei sille oikein voi mitään juuri tällä hetkellä ja stressaaminen tuskin auttaisi asiaa mitenkään. Päin vastoin. Joten joo, ehkä tämän takia emme kuitenkaan (ainakaan vielä) menetä yöuniamme…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s