Koululaisen mietteitä

Pojalla on ollut haasteellinen viikko. Koulu alkoi todenteolla keskiviikkona ja teini oli ensimmäisten päivien jälkeen aivan finaalissa. Ja ymmärrän kyllä, sillä high schoolin aloittaminen on stressaavaa itsessäänkin, mutta sen tekeminen vieraassa maassa tuntemattomien ihmisten ympäröimänä on sitten tuplasti tai triplasti vaikeaa. Ja meidän poikahan ei ole mikään seurapiiriperhonen, noin lähtökohtaisestikaan, vaikka ei hän kovin ujokaan ole. Introvertti kuitenkin, jolla kestää todella kauan löytää hyviä sydänystäviä. Kavereita hän saa yleensä nopeasti. Hän kun on sikäli hyvässä asemassa, että on urheilullinen. Tämä auttaa usein poikia löytämään seuraa, sillä esimerkiksi välitunnilla pelataan koripalloa tai futista. Niin tässä hänen uudessakin koulussa.

“En mä kyllä kenenkään nimeä muista”, hän sanoi. “Paitsi joidenkin tyttöjen, koska niillä oli perinteiset nimet niin kuin Anna ja April ja Camilla. Kaikkein vaikeimpia ovat italialaiset tai aasialaiset poikien nimet.”

Opettajatkin olivat ihan huonoja, ettenkin liikunnan opettaja, mikä oli katastrofi. Ja oppitunnit tylsiä. Koulumatka kesti sairaan kauan ja koulubussi oli täynnä kirkuvia alakoululaisia. Kaikki oli siis aivan päin mäntyä. En ole varma mikä oli totta ja mikä liioteltua. Epäilen, että poika ei halunnut antaa koululle edes mahdollisuutta, niin kovasti hän haluaisi palata siihen superkouluun, jota hän kävi Kaliforniassa neljä vuotta. Mutta se ei olisi mahdollista vaikka olisimme jääneet Santa Cruziin, sillä koulu loppui kahdeksanteen luokkaan. Ja tiedän kyllä, että sen koulun jälkeen mikä tahansa koulu tuntuisi todella ankealta, vaikka kyseessä olisi mikä huippukoulu. Sen verran mahtava tuo hänen koulunsa oli, ihan joka kantilta.

Totta täällä on kuitenkin tuo koulumatka. Pojan koulupäivän pituus on sen kuusi tuntia ja 20 minuttia, mutta koulumatkan pituuden vuoksi hän lähtee tästä aamulla koulukyydillä kello 7.50 ja palaa vasta 16.40. Se on melkein yhdeksän tunnin päivä, joka on mielestäni tosi pitkä 14 vuotiaalle. Varsinkin kun pitäisi jotain vielä jaksaa ja ehtiä harrastaakin illalla. Plus tehdä läksyt. Meidän lapsi kun tarvitsee vielä aika paljon tuota untakin…

Täällä Italian koulussa oli myös sikäli rankkaa, että ensimmäisen viikon aikana oppilaat joutuivat valitsemaan aineensa niiltä osin kuin niitä pystyi tai sai valita. Sen jälkeen heille tehtiin omakohtainen lukujärjestys. Pojalla kuitenkin puuttui hänelle rakas espanjankieli lukkarista kokonaan. Kun hän meni asiaa selvittämään opinto-ohjaajan kanssa, selvisi, että sekä espanja kakkonen ja italian alkeet eivät sopineet hänen aikatauluhinsa. Joten hänen piti valita näistä toinen. Espanja vei voiton, mutta poika oli murheissaan tuosta italiasta, sillä hän tietenkin kokee, että siitä olisi täällä apua. Mikä on tietenkin totta. Toisaalta, kuinka paljon hän kerkeää italiaa oppimaan parissa vuodessa? Tärkeämpää on jatkaa espanjaa, joka on jo aika vahva. Tosin siitäkin oli iso huoli, koska vaikka poika kirjottaa kieltä jo aika hyvin, puhuminen on ihan nollassa.

“Muut puhuvat jo sitä tosi hyvin, varmaan koska ovat melkein kaikki italialaisia.”

Kerroin pojalle, että sehän näissä kielissä olikin vaikeaa, siirtyminen kieliopista ja paperilla ymmärtämisestä kielen varsinaiseen käyttämiseen suullisesti.

“Se oli mullekin vaikeaa kun opiskelin ranskaa. Pitää vaan alkaa sönköttää, eikä välittää vaikka menisi joskus ihan metsään. Niin sitä oppii ja aivot tottuu sitä tekstiä tuottamaan reaaliajassa.” Yritin kannustaa poikaa, mutta enpä tiedä oliko siitä mitään apua. Hän oli myös pettynyt, koska italian kielen tilalle oli pitänyt valita jotakin muuta ja vaihtoehdot olivat olleet vähissä. Tilalle tuli nyt sitten Taide 1 eli piirustuksen ja maalauksen perusteet, vuoden pituinen kuvaamataidon kurssi siis.

“No sehän on kiva, sä kun tykkäät niin paljon piirtämisestä”, minä jo innostuin.

“Siellä on ihan outoa porukkaa”, poika sanoi. “Nörttejä vain, ja tyttöjä.”

Nörteillä hän tarkoitti aasialaispoikia, jotka ilmeisesti lymyilevät omassa ryhmässään ja vääntelevät vain rubiikinkuutioitaan, eivätkä puhu oikein muille. En inttänyt vastaan, enkä yrittänyt sanoa, että ehkäpä sä vielä tutustut niihin nörtteihinkin ja huomaat, että ne on ihan ookoo. Poika tarvitsi empatiaa ja ymmärrystä, ei asian sivuuttamista.

“Onpa tämä nyt vaikeaa”, sanoin. “On kyllä tosi rankkaa mennä uuteen kouluun ja vielä vieraassa maassa. Ja sen lisäksi aloittaa kokonaan uusi koulumuoto tuon high schoolin myötä. Eipä ihme, että olet väsynyt ja rasittunut.” Halasin poikaa lujasti, onneksi teini vielä antaa halata. Hetken vain oltiin siinä, eikä puhuttu mitään. Poika nojasi päällään mun hartiaan.

“Mä haluaisin takaisin Kaliforniaan”, hän sanoi kohta. “Kaikki on täällä ihan syvältä.”

Niinpä. Helppoa tämä ei ole ollut kenellekään ja pelkään, että tässä hetki menee, ennen kuin elämä alkaa sujumaan. Mutta takaisin ei juuri nyt ole menemistä. Poika on yleensä niin positiivinen ja tasapainoinen tyyppi, on vaikea nähdä hänet tällaisena, väsyneenä ja onnettomana. Varsinkin kun tietää, että tämä on nyt tosiaan vain siksi, koska me miehen kanssa raahattiin hänet tänne Italiaan. Kuin suoraan Miten saat teinisi vihaamaan itseäsi– oppikirjasta.

“Kyllä tämä tästä vielä varmaan muuttuu helpommaksi, kaikelle pitää vain antaa aikaa”, sanoin hänelle. “Voisitko ajatella, että odotat muutaman viikon, ennen kuin päätät mitä mieltä olet uudesta koulusta?”

Poika nyökkäsi. Ehkä tämä kaikki auttaa häntä joku päivä elämässä eteenpäin, kun on oppinut selviytymään tässäkin tilanteessa. Kun tietää selvinneensä ennenkin, ei mene sitten tilttiin kun on vaikeaa. Tai ehkä mä vain äitinä yritän löytää tästä tilanteesta jotakin positiivista, ettei olisi itsellä niin syyllinen olo.  Tietysti se, että laitoimme poikamme sinne superkouluun Kaliforniassa neljäksi vuodeksi on nyt pedannut tämän tilanteen meille valmiiksi. Jos ei olisi mihin verrata, tämäkin koulu saattaisi tuntua mahtavalta. Kaikki on niin suhteellista.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s