Party over

Tänä viikonloppuna lähdimme katomaan salibandya Celano-nimiseen (lausutaan tselano) pikkukaupunkiin, joka sijaitsee vähän yli sata kilometriä Roomasta sisämaahan. Siellä pidettiin tällä viikolla alle 19-vuotiaiden poikien eurooppalaisten joukkueiden MM-kisa kvaalit ja koska olemme henkeen ja vereen säbästä kiinnostunut perhe, sinnehän piti tietenkin päästä.

Olimme aluksi harkinneet autonvuokrausta, mutta kun huomasimme, että matsit pelattiin urheiluhallissa, joka oli vain kilsan päässä juna-asemalta, päätimme kokeilla junalla matkustamista täällä Italiassa. Bonusta siinä oli nimittäin ainakin hinta; yhden suuntainen matka maksoi yhdeltä henkilöltä kokonaiset 7,60 euroa. Liputkin sai kätevästi tilattua ja maksettua netistä, joten ei muuta kuin matkaan!

Lähdimme liikkeelle lauantai aamuna lähijunalla, joka vei meidät noin puolessa tunnissa Rooman Tiburtina juna-asemalle. Tämä F3 lähijunahan menee tästä läheltä meidän ohi ja olemme sillä kulkeneet jo monesti, mm. salibandytreeneihin, pojan koululle ja edellisenä viikonloppuna minilomalle järven rantaan. Nyt matkustimme sillä Rooman ympäri ja kuten aina, juna oli myöhässä. Välillä se myös pysähteli asemien välille raiteille, mitä lie odotellut toista junaa? En tiedä.

Tiburtinan asema on valtava ja sieltä lähtee satoja junia päivässä. Onneksi olimme varanneet matkaan tarpeeksi aikaa, sillä vaikka tulimme asemalle myöhässä ja Celanon junamme lähti aivan aseman toisesta päästä, kerkesimme kävellä ihan rauhassa 10 minuutin matkan Celanon junan lähtölaiturille. Sieltä löytyi erittäin vanhaa mallia oleva kolho juna valmiina viemään meidät vuoristoon.

Matka kesti ikuisuuden. Sadan kilsan matkaan meni melkein kolme tuntia. Tämä johtui siitä että ainakin kahdella asemalla juna seisoi (tosin aikataulun mukaisesti) 20-30 minsaa. Miksi? Vaikea sanoa. Juna myös pysähteli milloin minnekin keskelle vuoristoa ja odottelin jotakin. Aluksi ajattelimme, että odotimme vastaan tulevaa liikennettä (näinhän myös Suomessa joskus), mutta emme kertaakaan nähneet toista junaa.

Maisemat olivat mahtavat; enimmäkseen erittäin vehreää, suorastaan viidakkomaista kasvustoa, mutta kyllä sinne tänne väliin mahtui myös muutama pikkukylä sekä tietenkin kourallinen vanhoja linnoja, Italiassa kun ollaan.

junanikkunasta

Likaisen junanikkunan läpi otettu kuva

Celanon asemalle päästyämme heräsi kyllä epäilys siitä, että olimme saapuneet väärään paikkaan. Jo puolen metrin levyinen asemalaiturikin oli niin pieni, että oli vaikea uskoa, että tässä tuppukylässä olisi jokin järjettömän iso urheiluhalli. Mutta olihan siellä. Sekin löytyi pienen palloilun jälkeen ja pääsimme heti seuraamaan jännitävää ottelua Unkarin ja Slovenian välillä (Unkari voitti ja sai MM-kisapaikan)

Koska viimeinen matsi päättyi vasta kello yhdeksältä illalla, olimme päättäneet törsätä vähän rahaa ja viettää yön hotellissa. Sekin oli valikoitunut lähinnä siksi, että se sijaitsi kävelymatkan päässä asemalta, mutta sen lisäksi saimme hyvän diilin kolmen hengen huoneeseen neljän tähden Michelin-hotelissa.

Kävelimme hotellille sateessa. Kerran salama iski kovaa maahan saakka ja ukkonen paukkui niin kovaa vuorien välissä, että kaikki kolme kiljaisimme vaistomaisesti kauhusta. Aika kiire tuli päästä hotellille!

Hotelli oli kyllä todella hieno, vanha kivinen linnarakennus, jota oli kuitenkin uudistettu hyvällä maulla säilyttämällä antiikkinen fiilis. Olimme aikas innoissamme, että näin kiva hotellikin oli löytynyt niin hyvään hintaan. Ruokakin oli hyvää ja söimme ja joimme mahamme täyteen hotellin omassa ravintolassa. Menimme nukkumaan tyytyväisinä, siitä huolimatta, että hotellissa oleva valtava hääseurue (vai oliko niitä peräti kaksi?) soitti yhä musiikkia aika kovalla alakerrassa kellon lähennellessä yhtätoista.

Yhdeltä heräsin vessahätään. Tai näin kuvittelin, kunnes kuulin, että naapurihuoneessa oli bileet pystyssä. Alakerrasta kuuluva diskojumputuskin oli astetta kovempaa kuin nukkumaan mennessä, vai kuvittelinko vain? Huoneessakin oli kuuma ja päätin ilmastoinnin sijaan avata ikkunan, sillä ulkona oli sateen jäljiltä reippasti alle 20 astetta lämmintä, vuoristossa kun oltiin.

Kaksi minuuttia sen jälkeen kun olin avannut ikkunan, alkoi ilotulitus. Jep, ilotulitus. Enkä puhu nyt mistään pikkuruisista noitapilleistä vaan kunnon megajytkyistä, jotka paikkuivat ja ujelsivat sekä taivaalla että maassa ja välillä niiden välilläkin. Oli kuin kolmas maailmansota olisi alkanut. Turha varmaan mainita, että mies ja poika heräsivät kuin ammuttuna tähän järkyttävään paukkeeseen, vaikka laitoinkin heti ikkunan kiinni.

Ilotulitusta kesti 15 minuuttia ja se olisi herättänyt kuolleetkin. Sen jälkeen olisi luullut laskeutuvan hiljaisuus, mutta ei, diskojumputus joka kuului kolme kerrosta alempaa värähteli lattian läpi. Samoin viereisen huoneen tyttöjen ilta kaikui kovaäänisesti kivilinnan käytävillä. Nukkumisesta ei tullut enää mitään.

Hetken neuvoteltuamme laitoin vaatteet päälle ja lähdin alakertaan. Mies ei tykkää konfliktitilanteista tai ylipäätään huonon palvelun esilletuomisesta tai kritisoinnista. Itsekään en sitä rakasta, mutta kun sappeni on alkanut kiehumaan, ei enää muu auta kuin antaa sen kiehua. Valitettavasi täytyy myöntää, että keskellä yötä ei tuo diplomatia ehkä ole ihan huipussaan…

Respassa notkui yöovimiehen lisäksi pari ravintolatyöntekijää, kaikki eri-ikäisiä miehiä. Kysyin osasiko kukaan englantia. Kukaan ei myöntänyt osaavansa, mutta kun ilmoitin, että kello oli puoli kaksi ja sen lisäksi, että sata palopommia oli räjäytetty juuri ikkunamme alla, kellarin diskojumputus kuului kakkoskerrokseen, jossa by the way oli myös jotkut bileet eräässä huoneessa.

Respassa oleva nuori mies levitteli käsiään ja sanoi, että juhlat olivat ohi. Party over. Osoitin alakertaan sekä yläkertaan ja heilutin etusormeani hänelle. Not over.

Aah, no alakerrassa oli enää kaksikymmentä henkeä, almost over. Ja yläkerrassa? – No party, people sleep.

Öö, vai yläkerrassa nukutaan? I don’t think so.

Sanoin kundille pari valittua sanaa tämän hotellin tasosta ja marssin takaisin yläkertaan. Koputin naapurihuoneemme ovelle ja oven avasi nuori, alle parikymppinen tyttö-nainen. Hänen takanaan pienessä huoneessa istui kylkikyljessä arviolta 15 samannäköistä. En kysynyt osasiko kukaan englantia, enkä yrittänytkään italiaksi. Ilmoitin, että koska meidän perhe ei voinut nukkua viereisessä huoneessa, tämä party olisi nyt over. Taisin olla aika näky, tukka pystyssä ja naama näkkärillä, sillä tytöt lähtivät välittömästi, sanaakaan sanomatta omiin huoneisiinsa, pälyillen minua pelokkaan näköisenä.

Grazie. Diskomusan volumekin oli tällä välin käännetty kaakosta takaisin luoteeseen ellei jopa lounaaseen. Ilmeisesti respan kundi oli käynyt sanomassa siellä jotakin. Unen tuloa sai kuitenkin odotella pari tuntia, koska keskellä yötä hilluminen ja ihmisille raivoaminen ei edes auta unen tuloa. Ihan tiedoksi.

Seuraavana aamuna kävin huomattavasti diplomaattisempaa keskustelua aamurespan kanssa. Hän puhui englantia auttavasti ja oli todella pahoillaan kuullessaan öillisistä ongelmistamme. Itselle tuli tunne, että hän oli kuullut asiasta etukäteen, koska tuskin ehdin avata suutani kun hän välittömästi ehdotti, että voisi antaa meille alennusta laskusta. Voi olla, että yörespa oli kertonut, että joku hullu blondi oli käynyt hänelle yöllä raivoamassa. Tai sitten joku muukin oli valittanut. Saimme joka tapauksessa tuon edellisenä iltana syömämme illallisen ilmaiseksi, mutta huoneen maksoimme normaalisti. Kompromissi siis.

Aika finaalissa olimme kaikki kolme, sillä yö oli ollut todella katkonainen. Menimme asemalle notkumaan ja odottelmaan junan tuloa.  Onneksi juna Roomaan oli nopeampi, ja pääsimme Tiburtinan asemalle vajaassa kahdessa tunnissa. Sama juna, eri suunta. Miksi ihmeessä junalla menee joskus (aikataulun mukaisesti) yli tunti pidempään tähän matkaan, se jäi arvoitukseksi. Ehdimme sopivasti Rooman kotiimme ennen rajua ukonilmaa, jonka ansiosta vettä tuli taas taivaalta ihan riittävästi. Nyt toivumme viikonlopun kokemuksista. Party over.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s