Siivousvimma

Odottelimme mieheni kanssa putkimiestä taas tulevaksi tänä aamuna, mutta eipä häntä sitten näkynyt. Laitoimme tekstariakin italiaksi (käännösohjelman avulla) numeroon, jonka olin saanut kämpän omistajalta aikoinani, mutta hän ei vastannut. Vessa siis jatkaa lorottamistaan. Se vuotaa nykyään sen verran reippaasti, että jos vesiä ei katkaise asunnosta kokonaan, kylppärin lattialle kerääntyy hiljalleen vettä. Esimerkiksi yöksi vedet on laitettava pois. Suihkukaan ei vedä edelleenkään, mutta olkoon. Ilmeisesti täällä eivät putkimiehet tee samoja toimenpiteitä kuin esim. Yhdysvalloissa, jossa heillä on tapana kuvata putket tai ainakin huuhdella putket käyttämällä käärmemäistä lonkeroa, josta paineella saa suihkutettua vettä. Ja muutenkin varmaan tukoksia ronkittua.

Putkaria odotellessa siivosin keittiötä, en nyt ihan lattiasta kattoon muttei se kaukana ollut. Sen olen huomannut, että meillä kaikilla on erilainen puhtausstandardi. Yksi tykkää kun kaikki on antiseptisen siisti, toista ei haittaa vaikka lattialla olisi sentti hiekkaa. Kaikkea olen nähnyt, etenkin silloin kun etsimme taloa Kaliforniasta itsellemme ja budjettimme oli sen verran matala, että suurin osa kämpistä oli remontin tarpeessa olevia lääviä.

Itse en ole mikään siivoushirmu, mutta en kuitenkaan kestä, jos paikat ovat ihan hirveässä epäjärjestyksessäkään. Eikä se epäjärjestys niinkään, mutta kun vanhaa, vuosien saatossa kerääntynyttä likaa on paljon esim. seinissä ja ovenpielissä, kaapin ovissa ja lattian ja seinän littymäkohdassa, alkaa minussakin herätä halu hinkata paikkoja uuteen uskoon. Joten sen tein. Kävin jopa ostamassa uuden mopin, sillä vanha oli niin likainen, että se olisi vain siirtänyt lattialla likaa paikasta toiseen. Täällähän on koko kämpässä joko marmori- tai kivilaatoitus, varmastikin alkuperäinen 60-luvulta, sen verran vanhan näköistä tuo on. Noh, kuten sanoin, jonkun mielestä täällä oli varmaan alunperinkin ihan tarpeeksi siistiä, itse kuitenkin konttailin lattialla ja rapsuttelin harjalla vielä nurkatkin, luulen ettei niitä oltu putsattu sitten sen 60-luvun, sen verran mustaa mönjää sieltä irtosi.

Siivoaminen teki ihan hyvää omalle päällekin. Vaikka periaatteessa täällä suoriudutaan päällepäin ihan hyvin, stressikäyrät ovat kuitenkin olleet aika korkealla monestakin syystä. Muutto nyt on aina stressaava asia, senhän jo monet tutkimuksetkin ovat todistaneet. Sen stressin voi sitten tuplata kun muuttaa vieraaseen maahan. Sitten siihen päälle vielä nämä tämän kämpän ongelmat, niin joo, eipä tässä enempää kyllä tarvita. Ja pojastakin olen tietty huolissani, vaikka tänään oli jo paljon parempi päivä koulussa.

Huomaan sen heti unistani, että missä mennään oman jaksamisen kanssa. Olen kova unennäkijä ja kun jokin (tai jotkin) asia ahdistaa, tämä ahdistus tulee uniin. Välillä on aamulla kyllä sellainen olo ettei ole nukkunut yhtään kun on koko yön roikkunut kallionkielekkeellä tai eksynyt lenkillä metsään tai lapsi on kadonnut moottoripyörällä liikenteen sekaan vaikkei osaa edes ajaa moottoripyörää.

Vaikuttaa tämä ympärisökin kyllä. Sitähän jo vähän mietin valmiiksikin, että miten kestän tällaista kaupunkielämää, se kun ei ole minua varten. Ja kyllähän tämä ainainen melu kuormittaa nimenomaan hermostoa, huomaan sen kyllä. Joillekinhan tällainen kaupunkiasuminen on se unelmien täyttymys, mutta itse olisin mieluiten metsän keskellä. Mutta, kaksi vuotta kestää kait vaikka päällään seisten, vai miten se menikään.

 

Advertisements

2 thoughts on “Siivousvimma

  1. Hei!
    Luen suurella mielenkiinnolla blogiasi, sillä olen itsekin asunut Roomassa vuosia sitten (tosin vain vuoden verran). Halusinkin rohkaista sinua ja sanoa – ja kokeneena muuttajana tämä on varmasti sinulle itsestäänselvyys – että tottuminen Roomaan kestää aikansa, mutta alkukankeuksien jälkeen siellä voi viettää aivan ihanaa elämää.
    Muistan, kun itse tulin sinne suoraan suomalaisesta pikkukaupungista. Olin valmis tekemään täyskäännöksen nähtyäni kaikenmaailman kukkakauppiaat ja kerjäläiset ja törmättyäni muutamaan epäystävälliseen tyyppiin. Onneksi päätin kuitenkin sinnitellä, ja nyt muistelen aikaa lämmöllä.
    Byrokratian hampaisiin joutumisesta minulla ei ole kokemusta, mutta uskon, että kun lappuset ja kaavakkeet on lopulta saatu asianmukaisesti käsiteltyä, niihin ei tarvitse enää palata. Toivottavasti myös asunnon ongelmat korjataan pian. Olen niin ikään varma, että kun poikasi saa italialaisia kavereita, hän alkaa viihtyä uudessa kotikaupungissaan loistavasti. Roomassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ja ihmiset osaavat nauttia elämästä.
    Paljon tsemppiä sinulle ja perheellesi!

    Like

    • Kiitos Saara kannustuksesta! Tiedän kokemuksesta, että oikeastaan kestää noin kuudesta kuukaudesta vuoteen ennen kuin elämä uudessa maassa alkaa sujumaan. Tai kyllähän se “sujuu” sitäkin ennen, mutta sellainen sujuva arkipäivä löytyy vasta kuukausien jälkeen. Rooma on hieno paikka, sitä ei käy kieltäminen ja luulen, että kun saan hieman enemmän kielitaitoa, asiointikin helpottuu huomattavasti. Varmasti ikimuistoinen kokemus, etenkin kun sitä sitten jälkeen päin muistelee, kuten sanoit!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s