Aistien huumaa – Suomessa

Matkustin tänään Suomeen muutamaksi päiväksi. Matkan ensisijainen tarkoitus on tulla hakemaan perheemme koirat luoksemme Roomaan, mutta muutama muukin asia minulla on hoidettavana. Mies jäi pojan kanssa sateiseen Roomaan.

Ensimmäinen ilta Suomessa oli uskomaton aisteja kutkuttava kokemus. Vaikka olin vain Itä-Helsingissä, ympärillä vallitseva hiljaisuus oli huumaavan ihanaa. En osaa edes kuvitella, mitä se olisi ollut maaseudulla, jossa on oikeasti hiljaista. Roomassa kun on aina niin kova meteli, mikä on ihan luonnollista, onhan se miljoonakaupunki. Usein istuessani päivisin olohuoneen pöydän ääressä tietokoneella pidän terassin ovea auki. Jos liikenteen ja ihmisten ääniä ei lasketa, kaksi yleisintä ääntä ovat ajoneuvojen varashälyttimien ujellus sekä koirien haukunta.

Roomassa on paljon koiria. Se on oikeastaan yllättänyt minut, sillä ympäristö ei mielestäni ole todellakaan mikään koirien paratiisi. Mietinkin, että monet Rooman koirista eivät ehkä koskaan näe ruohikkoa, saati sitten pissaa sellaiselle. Siksi omienkin koirien tuominen tuohon kaupunkiin ahdistaa mieltä. Miten ne kestävät elämää kaupungissa, kun itsellenikin se on vaikeaa? Yhtyvätkö omatkin koirani jokailtaiseen haukkusirkukseen koirien ulkoillessa omistajiensa terasseilla ja parvekkeilla?

Koska koiria on paljon, koirankakkaakin on paljon. Etenkin koska italialaiset eivät näköjään usko kakkojen keräämiseen pieniin muovipusseihin. Olen vain kerran nähnyt erään italialaisnaisen kumartuvan noukkimaan koiransa jätöksiä kadulta; onneksi, sillä hänen koiransa (ja sitä myötä myös koiran kakat) oli jättiläismäinen. Ehkä ketään ei kiinnosta kerätä jätöksiä, koska kadunsiivoojat käyvät välillä iltaisin huutelemassa kadut kutakuinkin puhtaaksi. Mutta siitä huolimatta kakan- ja pissanhajulta ei voi välttyä. Etenkin kun vuoropäivinä sataa (jonka jäljiltä kakat valuvat pitkin katuja) tai paistaa paahtava aurinko (joka tuo kakanhajun ihan omalle levelille…).

Ulosteenhajun lisäksi Roomassa haisevat usein myös roskikset. Tosin meidän lähiroskikset tyhjennetään kyllä onneksi pari kertaa viikossa, mikä on hienoa. Joka puolella ei ole näin tehokasta toimintaa. Kun roskikset ovat täynnä, ihmiset jättävät roskapussinsa kadulla roskiksen viereen. Siinä sitten roskat muhivat ja löyhkäävät yli kolmenkymmenen asteen helteessä.

Noh, täytyy myöntää, että mulla on erityisherkkä hajuaisti. Mikä voi olla aika epämiellyttävä asia, etenkin aamuseitsemän täydessä metrossa kun haistat ketkä kaikki eivät ole pesseet hampaitaan. Toisaalta se on rikkaus, kuten tänäkin iltana kun kävelin bussilta vanhempieni kotiin ja haistoin syksyn ihanat tuoksut; märän ruohon, kirpeän meri-ilman ja kesän viimeiset kellastuvat kukat. Ah, sielu lepää kaukana kaupungin melskeestä.

PS. Mieltä ilahdutti myös viesti mieheltä: putkimies Francesco kävi vihdoin korjaamassa vuotavan vesisäiliön kylppärissämme! Nytkö tämä kylppärisaaga olisi tältä erää ohitse?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s