Pyöräilyn iloa

Kun oli tuosta joukkoliikenteestä puhe niin jatketaan edelleen samalla teemalla. Päätimme nimittäin mieheni kanssa investoida rahamme polkupyöriin täällä Roomassa. Eikä ihan mihin tahansa pyöriin rahaamme laitettukaan, vaan nimenomaan kokoontaitettaviin polkupyöriin.

Kyllä, luit oikein. Nämä meidän pyörät painavat vain vähän alle 13 kiloa kipale ja ne voi taitella kokoon ja kantaa vaikka junaan tai metroon. Bussiin en ehkä ihan lähtisi niiden kanssa, ainakaan aamuruuhkassa, sitten kuitenkaan.

Tässä pyöristä kuva.

14492588_10154698825152189_9205138780776124841_n

Kuten kuvasta näkyy, aika pieneen pakettiin nuo pyörät menevät. Vielä kun tuon satulan laittaa alas, koko pyörä mahtuu kassiin, jonka voi heittää vaikka olalle.

Kätevää. Ainakin täällä Roomassa. Olemme nimittäin kävelleet aivan järjettömiä määriä viimeisen kuukauden aikana. Nyt voimme ainakin joillekin reissuille ottaa mukaan pyörät. Lähinnä tässä nyt ajatellaan sitä matkaa, jonka taitamme tällä hetkellä kahdesti viikossa toiselle puolen kaupunkia pelaamaan salibandya. Se matka taittuu ensin junalla, sitten metrolla ja viimeiset pari kilsaa olemme päässeet salille autokyydillä. Mutta kotimatka on hieman tökkinyt, sillä kyytiä metroasemalle on ollut vaikea saada. Olemmekin kävelleet puolen kilsan matkan isommalle tielle ja siitä sitten hypänneet bussiin, kun sellainen on saapunut paikalle. Kerran kävelimme koko matkan. Aina kuitenkin käy niin, ettemme kerkeä aikaisempaan junaan ja joudumme juna-asemalla sitten odottelemaan melkein puoli tuntia seuraavaa. Jospa nyt pyörien avulla matkakin taittuisi nopeammin? Sen näkee ensi torstaina.

Tänään oli kyllä hauskaa ajella ympäri Roomaa. Olimme mieheni kanssa käyneet pyöräliikkeessä jo viime perjantaina katsastamassa pyöriä. Silloin heillä ei ollut myydä meille kuin yksi tätä vanhempaa mallia oleva (halvempi) pyörä, joten tilasimme kaksi lisää samanlaisia ja otimme mukaamme sen ainokaisen. Eilen pyörämyyjä soitti ja ilmoitti, että pyörämme olivat saapuneet. Meillä sattui olemaan muutenkin asiaa sille puolen kaupunkia, joten kun olimme hakeneet pyörät allemme, ajelimme tyytyväisen seitsemän kilometrin matkan Rooman halki hoitamaan asioita.

Olipa sekin retki. Liikenne nyt on mitä on ja sen lisäksi ihmiset ajavat täällä kuin vähämieliset. Vaikka jalankulkijat esim. ylittävät katua suoraan auton edessä, autoilijat eivät hidasta. Päin vastoin, kiihdyttelevät ja kurvaavat ohi, joskus tosi läheltä. Vähän sama ilmiö pyöräilijoiden kanssa. Vaikka täytyy sanoa, että kun itse on varovainen eikä höntyile turhaan, vaaratilanteilta välttyy, ainakin suurimmaksi osaksi. Liikenteestä huolimatta oli kuitenkin kiva pyöräillä ja nähdä Roomaa vähän eri näkökulmasta, pyörän satulasta. Google-mapsin avulla löysimme myös hieman vähemmän tallattuja pikkukatuja ja -kujia.

Takaisin kotiinpäin kokeilimme matkustaa pyörien kanssa metrossa. Taitoimme ne kokoon ja rullasimme ne satulasta työntäen useista rullaportaista alas metrolaiturille. Onneksi metro oli suhteellisen tyhjä, ainakin aluksi. Metronvaihtokin sujui ongelmitta, pari muutakin kokoontaitettavan pyörän omistajaa kohtasimme. He moikkasivat meitä kuin vanhaa tuttua, solidaarisuuden nimissä. Kuulumme siis uuteen jengiin, kokoontaitettavien pyöräilijöiden porukkaan.

johninmetrowithbike

Tässä ylpea pyöränomistaja (mieheni) pyöränsä kanssa metrossa.

Nousimme metrosta Valle Aurelian pysäkillä, koska tiesimme, että sieltä pääsisi pienen mutkan kautta kiipeämään pyörätielle, joka alkaa siitä puistosta, jossa käyn usein aamuisin juoksemassa ja josta olen täälläkin kirjoitellut. Näitä pyöräteitä ei Roomassa ole mitenkään pilvin pimein, mutta tässä meidän lähellä onneksi tämä yksi, muutaman kilsan pituinen pätkä.

Pyörätietä pitkin, kerrostalojen välissä hissukseen pyöräilessäni kotiin mieheni kanssa oli kyllä hyvä mieli. Olen pyöräillyt koko ikäni, Suomessa asuessani en omistanut autoa, koska bussi tai pyörä vei minut kouluun, töihin, opiskelemaan, tallille. En tajunnutkaan miten paljon pyöräilystä nautin ennen kuin taas pääsin satulaan ja tunsin tuulen kasvoillani kiitäessäni Rooman kaduilla. Olkoonkin, että pyörä oli aika heppoinen 20 tuumainen kokoontaitettava vehje, jossa ei minkäänlaista jousitusta. Mutta pyörä kumminkin.

Jees. Ihan mahtavaa.

biking

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s