Päätös

Olemme perheen kanssa yhdessä päättäneet muuttaa toiseen asuntoon täällä Roomassa. Syyt tähän ovat moninaiset. Ei voi kieltää, että ensimmäisen viikon lukuiset katastrofit (vuotava suihku, vessa ja keittiön kaasuputket) sai meidät alunalkaen miettimään tätä vaihtoehtoa, mutta ne eivät kuitenkaan ole se perimmäinen syy, miksi muutamme. Tosin moni olisi ehkä jo eka viikolla häipynyt hotelliin ja jättänyt tämän asunnon taakseen, sen verran raskasta kaikkien näiden asioiden kanssa suoriutuminen oli maahanmuuton keskellä. Tätä on ehkä vaikea ulkopuolisen ymmärtää, sillä sattuuhan sitä vesivahinkoja (ja kaasuvahinkojakin, joka oli pelottavaa, siis sen lisäksi että se oli stressaavaa) muillekin. Meille se kuitenkin sattui aikaan, jolloin ei todellakaan olisi ollut rahkeita miettiä asunnon vesiongelmaa saatikka istua täällä odottelemassa putkimiestä tulevaksi. Puhumattakaan siitä, että putkimiehen käytyä mies joutui tuota suihkua ja vessaa korjaamaan moneen kertaan itse, että sai ne toimimaan niin kuin ne nyt toimivat.

Noh, siitä selvittiin ja periaatteessahan tämä asunto nyt toimii kutakuinkin mallikkaasti tai niin mallikkaasti kuin tällainen retrokämppä voi toimia. Hieman vielä vessa vuotaa ja suihku ei aina vedä, mutta se ei ole niin vakavaa. Lisäksi keittiö on erittäin pieni ja huonostivarustettu, mikä sekin hiertää joskus enemmän, joskus vähemmän. Yleensä eniten aamulla, kun haluaisimme kaikki kolme syödä aamiaista. Omistaja on kyllä ollut todella avokätinen ja sanonut, että voimme kyllä käydä ostamassa Ikeasta mitä haluamme hänen laskuunsa. Laittaa vaikka eteisen synkät tapetit uusiksi tai maalata pojan huoneessa oleva musta seinä jollakin hieman valoisammalla värillä. Ongelma vain on, että eipä tänne keittiöön juuri mahdu mitään enempää. Pitäisi pistää koko keittiö uusiksi, jos mieheltäni kysytään. Lisäksi ajatus siitä että tässä nyt pitäisi ruveta tätä kämppää sisustamaan Ikean katalogista ei houkuttele. Kun olisi muutakin tekemistä. Deadline puskee päälle toisen kirjan suhteen, italian intensiivikurssi alkaa ensi viikolla ja asiakkaitakin haluan ottaa vaikka netti pätkiikin (miehellä menee hermot tuon netin kanssa, taas eilen kävi siellä liikkeessä valittamassa, koska eivät olleet tulleet sitä korjaamaan perjantaina vaikka lupasivat. Ensi torstaina olisi kuulemma taas aikaa tulla sitä “katsomaan”, hohhoijaa…)

Tämän lisäksi asunnon sijainti ei ole ihanteellinen, ainakaan meille. Pojan koulumatka kestää pitkään, salibandyyn on yli tunnin matka suuntaansa ja koirien ulkoilutus on lähes mahdotonta. Mehän käymme koirien kanssa kaksi kertaa päivässä kävelyllä. Tai olemme käyneet koko niiden elämän. Käveleminen on meille itsellekin tärkeää, mutta se on ollut täällä aika haasteellista, sillä vaikka kilsan päässä on mm. koira-aitaus, sinne pääseminen on jo työn takana, sillä kumpikaan koira ei halua täällä sementtiviidakossa kävellä. Toinen pelkää myös kovia ääniä, joita täällä riittää. Melu onkin tällä alueella meidän perheelle aivan liikaa. Huomaamme kaikki kärsivämme siitä päivittäin. Yölläkin herään useasti autohälyttimen ujellukseen tai yläkerran Airbnb-turistien remuamiseen (olemme havainneet, että yläkerrassa on tosiaan tällainen turisteilla vuokrattava asunto, jossa väki vaihtuu tiheään) Toinen koiramme kyttää näitä ääniä kokoajan ja varoittelee perhettämme tunkeilijoista pienillä haukahduksilla päivin ja öin. Päivisin kaupungin melu on välillä korviahuumaava ja vaikka olisi kiva pitää terassin ovea auki kun teen tietokoneella töitä, se ei tule kuuloonkaan. Minun on vain vaikea keskittyä valtavassa melussa.

Ehkä olemme erityisherkkiä kaikki, en tiedä. Vatmasti jonkun muun mielestä tämä asunto olisi heille juuri täydellinen. Meille se ei kuitenkaan sitä ole ja ajatus siitä että olisimme tässä kuukausitolkulla saa ainakin minut vaipumaan epätoivoon. Roomaan muuttaminen ja täällä asuminen ei ole helppoa muutenkaan mutta jos edes kotona ei osaa rentoutua, eihän tästä tule mitään, sairastumme vielä koko porukka. Ymmärränhän minä, että tämä on iso kaupunki, eikä asuminen täällä voikaan olla samanlaista kuin jossakin maalla, mutta isoon kaupunkiin mahtuu siihenkin erilaisia alueita ja asuntoja. Jokaiselle on jotakin, niin varmasti meillekin.

Tietysti sen uuden kämpän hakemiseenkin on mennyt kohtuuttomasti aikaa. Tuntuu, ettemme ole muuta tehneetkään. Sillä ajalla olisi ehkä tämänkin kämpän voinut sisustaa lattiasta kattoon, jos olisi halunnut. Mutta sijaintiahan tai tätä melusaasteen määräähän se ei olisi muuttanut mihinkään. Nytkin tätä kirjoittaessa ulkona kadulla on jokin iso rekka. Ja sen takana ilmeisesti pari kärsimätöntä autoilijaa, jotka ajattelevat että painamalla äänitorvea puoli minuuttia putkeen saa tämän rekan liikkumaan. Ja ehkä se saakin, mutta ei ennenkuin kulmakunnan sata koiraa alkavat kuorossa ujeltamaan autojen äänitorvien innoittamana.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s