Parla italiano?

Voi hyvää päivää taas tuota joukkoliikennettä tänä aamuna. Meinasin myöhästyä italian tunniltani, vaikka lähdin taas ajoissa liikkeelle. Onneksi kuitenkin ehdin. Meidän opettaja on sellainen täti, että joutuisin varmaan pulaan, jos tulisin myöhässä. Tai ainakin jonkinlaiseen piina penkkiin, jossa olisi pakko puhua italiaa.

Opettajamme Stefania on kyllä aika topakka tyyppi. 51-vuotias nainen, jonka punaiseksi värjätty tukka sojottaa joka ilmansuuntaan kun hän viuhtoo luokan edessä menemään. Koska hän ei puhu meille täysummikoille opiskelijoille juuri mitään muuta kuin italiaa, hänen työnsä on aika haasteellinen. Kuvittele opettavasi kieltä osaamattomalle porukalle kielioppisääntöjä ja sanastoa. Kyllä siinä saa aika taitava olla pantomiimia esittämään, että kaikki tajuavat mistä on kysymys. Välillä homma repeää ihan käsistä ja nauramme niin että pissa on tulla housuun, sen verran värikästä tuo Stefanian huumori on. Siihen kun vielä lisätään luontaisen stand up-koomikon lahjat niin paketti on valmis.

Italian opiskelu on siis hauskaa. Välillä se on kyllä myös aika tuskallista. Stefania on nimittäin hyvin vaativa opettaja. Sanaakaan et saa sanoa englanniksi tai millään muulla kielellä. Jos sinulla on kysymys, se on kakistettava ulos italiaksi. Aika vaikea tehtävä kun sanavarasto on melkein nolla ja kielioppitaidot sitäkin puutteellisemmat. Jokainen selviää siitä omalla tavallaan.

Luokassa on kahdeksan oppilasta, tosin en ole varma näemmekö amerikkalaista Kelseytä enää koskaan, tänään hän ei ilmestynyt paikalle. Hän on vasta parinkymmenen ja motivaatio näytti ainakin ensimmäisenä päivänä olevan hieman hukassa kun hän nuokkui pää pöydässä jo puolessa välissä aamua. Tosin rankkaahan tämä opiskelu on, neljään tuntiin mahtuu vain yksi viidentoista minuutin tauko. Ja hän oli kuulemma ollut bailaamassa puoli kahteen edellisenä iltana. Silloin voi olla haasteellista selviytyä yhdeksäksi italiankurssille.

Kahden päivän aikana on käynyt kyllä selväksi, että vaikka olemme kaikki aloittelijoita, emme lähde tähän urakkaan ihan samalta viivalta. Itselläni on asiat kohtalaisen hyvin, olenhan opiskellut useita kieliä aikaisemmin. Lisäksi suomalaiselle italian lausuminen on todella helppoa, kunhan oppii muistamaan että che äännetään ke ja ce äännetään tse ja niin edelleen. Toisin on esimerkiksi Nishiman tilanne. Hän on kotoisin Libyasta ja äidinkieli on siis arabia. Ei ole helppoa opiskella kieltä jossa on eri aakkoset, eri äänteet, eri kielioppi. Lisäksi hän ei juurikaan osaa muita kieliä, ei edes englantia (tai hyvin, hyvin vähän) joten luulen, että suurin osa Stefanian puheesta, niin selvää kuin se onkin, menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kovasti hän kuitenkin yrittää.

Aluksi ajattelin, että Nishimalla on lukihäiriö, niin vaikea hänen on lukea itselleni helppojakin sanoja ääneen taululta. Heti jos sanassa on kolme tavua tai enemmän, hänellä menee kirjaimet sekaisin. Luulenkuitenkin, että kyse on tosiaan noista aakkosista ja niihin liittyvistä äänteistä. Kielioppi onkin sitten luku sinänsä ja sen ymmärtäminen italiaksi (pantomiimin kera) on lähes mahdotonta. Tänään vieressäni istuva saksalainen Tamara jo tuskaantui Nishiman pyristelyn kuuntelemiseen ja nojautui minun puoleeni.

“Voi miten vaikeaa Nishimalla on. Melkein olisi parasta jos arabia äidinkielenään puhuvilla olisi oma kurssi”, hän kuiskasi englanniksi.

Hän on oikeassa. Luulen, että se olisi paras vaihtoehto sekä Nishimalle että meille. Puhumattakaan Stefaniasta, jolla meni tänään useaan otteeseen hermo Nishiman kanssa. Vaikka eihän se Nishiman syy ole, että hän tarvitsee ekstra aikaa ja apua, hänen lähtökohtansa ovat vain erilaiset kuin luokassa olevilla eurooppalaisilla.

Stefanian tyyli on aika rankka, siinä välillä joutuu jokainen pienen vitsin kohteeksi, joskus myös hän itse. Huomasin kuitenkin jo eilen, että Nishima pidätteli pari kertaa kyyneleitä jouduttuaan Stefanian höykytykseen. Kun oppilas ei ymmärrä, Stefania usein alkaa puhua kovemmalla ja kovemmalla äänellä, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin se lisää oppilaan ahdinkoa. Jos ei ymmärrä kieltä, ei ymmärrä kieltä, siihen ei kovempaa huutaminen auta. Toisalta Stefanian puolustukseksi sanottakoon, että kun asian on selvittänyt viisi kertaa erilailla ja samallalailla ja jopa englanniksi ja päällä seisten, kyllä siinä pitkäpinnaisimmakin opettajan pinna saattaa paukkua.

Toivotaan, että Nishima pysyy mukana jotenkin tai sitten siirtyy vaikkapa yksityisopetukseen, hän todella hyötyisi sellaisesta ratkaisusta paljon. Pelottaa nimittäin kuvitella, miten nopeasti me muut vielä edistymme hänen rämpiessä edelleen alkutekijöissä. Neljässä viikossa kerkeää nimittäin tapahtua vaikka mitä. Kun tuntuu, että jo kahdessa päivässä olen oppinut aivan valtavasti, etenkin ymmärtämään Stefanian puhetta (luonnollisesti hän puhuu hyvin selvästi, mutta silti). Jos kuuntelee neljä tuntia italiaa päivittäin putkeen, pakostakin siitä jotakin tarttuu matkaan. Itsestä ainakin tuntuu, että näin tulee käymään. Olo on siis varovaisen toiveikas!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s