Basta!

basta

Voi hyvänen aika tuota italian opettajaani Stefaniaa; mikä tyyppi! Mitä pidemmälle kurssi menee, sitä ronskimmaksi alkavat hänen juttunsa käymään. Eilen häneltä repesi suorastaan verisuoni päästä ensin kolumbialaisen Dianan kanssa ja sitten heti perään libyalaisen Nisiman kanssa.

“Mamma mia, basta, basta (olen saanut tarpeeksi!)”, hän huusi kovalla äänellä italiaksi, kun espanjaa äidinkielenään puhuva Diana ei taaskaan osannut taivuttaa verbejä oikein. “Miten voi olla mahdollista, että et osaa tätä sanoa kun se on melkein sama espanjaksi? Kerro mulle se, ennen kuin kaikki hiukseni muuttuvat vitivalkoisiksi! Ei tämä ole todellista, johan tämän luulisi jo tyhmäkin tietävän!” Sitten hän repi jo muutenkin pystyssä sojottavaa tukkaansa ja elehti dramaattisesti käsillään samalla kun pyöritteli meille muille silmiään.

Kohta sama jatkui Nisiman kanssa.

“Buena notte! (hyvää yötä)” hän karjui niin että kuului varmaan kadulle saakka. “Nisima, Nisima, Nisima!!! Voiko tämä olla totta, että et vieläkään saa tätä sanottua oikein? Luepa nyt uudelleen se sana. Voi hyvänen aika, johan tässä menee järki teidän oppilaiden kanssa!” Ja taas revittiin tukkaa.

“Pazienza. Pazienza”, hän peräänkuulutti itseltään kärsivällisyyttä, joka oli kadonnut kyllä kuin tuhka tuuleen.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että jos nyt joku ope tuollalailla huutaisi vaikkapa englanniksi Amerikassa, johan siitä jo jonnekin viralliseen tahoon tehtäisiin ilmoitus. Tai jotain. Mutta täällä Roomassa me vain nauramme Stefanian raivolle. Oikeasti, italiaksi tuo ei kuulosta niin pahalta. Ei edes silloin kun hän manasi meidät viimeiseen maan rakoon kutsuen meitä mm. sanalla “stupido”, jonka merkitys lienee kaikille selvä.  Tämä nyt on vain juuri se tapa millä täällä puhutaan ihmisille. Olen niin monesti kuullut äitien raivoavan lapsilleen samaan tyyliin ja lasten vain katselevan äidin raivareita tyynesti vieressä. Ja sama aviopuolisoiden välillä. Kauheeta draamaa ja paljon käsien levittelyä ilmaan pienimmästäkin asiasta.

Mitä enemmän Stefanialla menee hermot, sen hauskempaa meillä. Aluksi näin kyllä, että Nisima pahoitti mielensä, mutta hänkin on sittemmin tajunnut, että tämä tällainen höykytys ja tukan repiminen on oikeastaan aika harmitonta ja kielii vain siitä, että Stefania välittää. Siihen pitää suhtautua tietynlaisella nenäkkäällä vastarinnalla. Siitä se vasta sitten riemu repeääkin ja Stefania saa lisää bensaa liekkeihinsa. Lisäksi kolikolla on myös kääntöpuoli. Auta armias kun Nisima saa vihdoin vaikkapa kokonaisen lauseen sanottua oikein. Silloin Stefania on polvillaan hänen edessään ja suutelee teatraalisesti hänen käsiään.

“Kiitos ihana Nisima lapsoseni, kiitos. Se oli musiikkia korvilleni, olet mahtava!”

Stefania on kyllä uskomatonta viihdettä. Mietin joskus, että onko hän iltaisin ihan puhki päästessään kotiin. Kyllä tuollaisen shown jälkeen kuka tahansa olisi. Mutta en kyllä ole ihan varma Stefaniasta. Toisaalta hänessä on jotakin super herkkää, jonka hän peittää rajun imagonsa alle.  Ja se imago on kyllä huomiota herättävä. Kun hän ilmestyy aamuisin luokkaan mustiin pukeutuneena ja vahvasti meikattuna, punaiseksi värjätty käkkärä tukka sojoittaen joka ilmansuuntaan ja golfpallon kokoinen hopeinen pääkallosormus sormessa kimallellen, hänestä saa kyllä aika erikoisen kuvan. Puhumattakaan sitten kun hän alkaa huutamaan oppilailleen!

Mutta kun hänet oppii tuntemaan, näkee aika äkkiä, että kovan ulkokuoren alla sykkii lempeä sydän.  Stefania on ihan paras italian opettaja ja tiedän, että minun tulee häntä kovin ikävä kun tämä kurssi on ohi!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s