Ruokakaupassa

Lähikaupan pakastealtaasta löytyy irtomyynnissä croissantteja, jotka voi itse paistaa uunissa

ruoka1

Kun muuttaa vieraaseen maahan, on joskus aika haastavaa löytää ruokakaupasta sellaista ruokaa, jota on tottunut syömään. Omani ja mieheni erikoisruokavaliot asettavat haasteita muutenkin ja nämä haasteet tuplaantuvat vieraassa maassa.

Toisaalta on hyväkin, että ei aina löydy sitä kaikkea mihin on tottunut, sillä tätä kautta omat ruokatottumukset väkisinkin muuttuvat ja löytävät uusia ulottuvuuksia. Muistan esimerkiksi kuinka paljon vierastin papuja 90-luvun lopulla muuttaessani Kaliforniaan ja siksi meksikolainen ruoka tuntui erityisen oudolta kun niitä papuja oli tungettu joka paikkaan, ainakin jossain muodossa. Mutta niin sitä vain siihenkin ensin tottui ja sitten tykästyi. Lopulta olin intohimoinen meksikolaisruuan kuluttaja ja siirryttyäni terveyssyistä gluteenittomaan ruokavalioon olin hajota tyystin kun en enää voinut syödä kaikkia niitä ruokia, joita rakastin, koska ne oli usein kääritty vehnätortillaan.

Onneksi niitä vehnätortillojakin saa nykyään gluteenittomana, ainakin Kaliforniassa.

Meksikolaisruoka onkin täällä Italiassa jäänyt lähes kokonaan ruokalistaltamme ja siitä kärsii koko perhe. Pojalle sentään löysin eräästä kaupasta vehnätortilloja ja paputahnaa (refried pinto beans, nam), jotta sai tehtyä hänen rakastamiaan burritoja. Hieman piti kyllä soveltaa salsan suhteen, mutta ilmeisesti onnistuin, koska teini söi kaiken hyvällä ruokahalulla.

Kaliforniassa olimme kyllä aikalailla poispilattuja, mitä ruokaan tuli. Sieltä kun saa ihan kaikkea ja jopa luomuna. Siksi tuntuu, että Italiassa valikoimat ovat todella suppeat. Ja kyllähän ne ovatkin, Kaliforniaan verrattuna. Ja oikeastaan kyllä Suomeenkin. Tai ehkä suppea on väärä sana. Valikoimat vain ovat kovin erilaiset.

On mielenkiintoista huomata kuinka paikallinen ruokakulttuuri muokkaa ruokakauppojen valikoimia. Suomessa on esimerkiksi myynnissä paljon muroja, puurojauheita, myslejä ja leipiä. Pelkästään ruisleivälle on usein omistettu kokonainen käytävä useassa isossa kaupassa. Ja maitotuotteita on hyllykaupalla. Ja kaljaa, siideriä ja karkkia…

Täällä Italiassa taas se suurin myyntivaltti on selkeästi makeat leivotut tuotteet kuten keksit, croissantit ja sen semmoiset. Niitä on pienessäkin kaupassa hyllykaupalla. Toinen iso tuote on liha. Ja kala. Niitä löytyy kyllä kaikissa mahdollisissa muodoissa, on pakastettua, kuivattua, suolattua, raakaa…

Roomalaisen torin kalakauppiaat. 

 

Lähimarketin pakastetut merenelävät.

ruoka5

Itse taas olen nimenomaan vähentänyt vuosien mittaan myös lihansyöntiä ja jos ei perheelle pitäisi ruokaa laittaa, lopettaisin sen varmasti kokonaan. Suomessa ja Kaliforniassa söinkin lihan sijaan paljon kalaa, munia (joita molempia saa onneksi täältäkin) sekä kasvisproteiinituotteita kuten sitä kuuluisaa nyhtökauraa. Täältä en kuitenkaan ole juurikaan löytänyt lihalle kunnollisia vaihtoehtoja tai en ainakaan gluteenittomia sellaisia.

Kaipaan myös puurojauheita kuten riisi-, hirssi- ja tattarihiutaleita. Koska en juo kahvia, kaipaan erilaisia teevaihtoehtoja (täällä on valikoimat erittäin suppeat, ilmeisesti teenjuonti on aika harvinaista). Ihanaa olisi myös saada soijasta tai mantelimaidosta valmistettua juustoa.

Mieheni kaipaa suomalaista juguttia. Täällä jugurtit ovat suurimmaksi osaksi rasvattomia ja kuulemma todella makeita. Kovasti käyttävät sokeria ja suolaa täällä Italiassa kaikissa tuotteissa. Suolaisuus on tullut yllätyksenä, välillä olemme ostaneet jotakin, joka on ollut niin suolaista että sitä ei ole juurikaan voinut syödä (esim. oliivit ja pastakastike). Toisaalta sitten taas esimerkiksi voissa ei ole suolaa juuri ollenkaan. Muutenkin voi- ja margariinivaihtoehdot ovat aika vähissä, täällä ei selkeästi kauheasti käytetä voita edes ruuanlaitossa, oliiviöljy ajaa sen asian.

Lisää pakastealtaista löytyviä ruokavaihtoehtoja

ruoka3ruoka

Mutta onneksi myös paljon hyvääkin syötävää löytyy kaupasta. Artisokkia olen syönyt jo melkein liiaksikin asti ja aurinkokuivattujatomaatteja. Ja appelsiineja. Todella hyvää gluteenitonta pastaa. Kalaa. Oliiviöljy on niin hyvää että sitä voisi juoda melkein suoraan pullosta. Poika ja mies söivät yhdessä vaiheessa parmesaania tai pecorinoapäivittäin, nyt ovat jo vähän himmanneet tahtia. Pojalle on myös ostettu pizzaa tämän tästä ja se on kuulemma aivan järkyttävän hyvää. Siltä se kyllä näyttää ja tuoksuukin. Jos en gluteenista tulisi sairaaksi, ahtaisin itsekin pizzaa naamaani varmaan päivittäin…

Eräs pojan uusista lemppareista, arancini di rizo eli paisetut riisipallerot.

ruoka4

Useissa pizzapaikoissa myydään pizzaa painon mukaan. Silloin asiakas valitsee erilaisista pizzoista niin monta ja monenkokoista palaa kuin haluaa. Tässä kuvassa myyjä leikkaa pizzasta saksilla oikeankokoista palaa pojalleni. 

pizza

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s