Vaalit ja niiden jälkimainingit

Viimeisen kahden päivän aikana olen viettänyt luvattoman paljon aikaa netissä etsimässä selitystä sille, mitä USAssa tapahtui tämän viikon tiistaina. Nimittäin omasta näkökulmastani katsottuna on vaikea ymmärtää miksi kukaan äänestäisi Donald Trumpia Yhdysvaltain (tai minkään muunkaan maan) presidentiksi. Ensi shokista toivuttuani päätin kuitenkin oman mielenterveyteni vuoksi ottaa asioista vähän enemmän selvää, koska oli vaikea uskoa, että näin suuri joukko ihmisiä ihannoisi Trumpin rasistista ja seksististä ideologiaa, jos sitä nyt edes ideologiaksi voi kutsua.

Vaalikampanjan seuraaminen täältä kaukaa Euroopasta oli mielenkiintoista. Äänestin toki itsekin, ensimmästä kertaa, olenhan nyt myös Yhdysvaltain kansalainen. Ja vaikka juureni ja suurin osa identiteetistäni on suomalainen, ei voi sanoa, ettenkö kokisi myös amerikkaa omakseni, jollakin tasolla. Olen kuitenkin asunut siellä elämäni aikana yhteensä 14 vuotta ja ollut naimisissa amerikkalaisen kanssa kohta 18 vuotta. Lapseni on syntynyt siellä ja on myös kansalainen.  Ja onhan tällä vaalituloksella myös mahdollisia kauaskantoisia vaikutuksia muuallakin kuin vain Yhdysvalloissa. Tämähän voi vaikuttaa koko maailmaan, sitten kuitenkin.

Italiassa kohistaan, koska Italian pääministeri Renzi tuki avoimesti Clintonia ennen vaaleja. Nyt kun Trump voitti, Renzin vastustajat vaativat hänen eroamistaan, koska tämä on “häpeä koko maalle”. Renzi on tosin itse sanonut eroavansa, jos ensi kuun kansanäänestyksessä perustuslain uudistusehdotus kaatuu. Ja nyt näyttää siltä, että se on mahdollista, sillä populismi nostaa päätään myös tässä maassa. Monet juhlivat Trumpin voittoa, sillä se on osoitus siitä, että politiikan vastustusliike on maailmanlaajuinen. Toisaalta Italiassa myös panikoitiin yllättävää vaalitulosta ja mm. vasemmistolaisessa L’Espresso lehdessä ei säästelty sanoja Trumpin suhteen: “moraaliton miljönääri, veronkiertäjä, valehtelija, mukalaisvihaaja ja rasisti.” Että kahtiajakoista meininkiä täälläkin, näköjään.

Maailma kuohuu, mikä kuuluu joidenkin historioitsijoiden mielestä asiaan. Muistimme on kovin lyhyt, se ulottuu vain noin 60 vuoden taakse. Siksi lähdemme niin helposti uudelle kierrokselle, koska emme “muista” mitä kauheuksia tapahtui 70 vuotta sitten. Toivotaan nyt kuitenkin ettei historia toista itseään. Itse sanoin jo yli kymmenen vuotta sitten, että joku päivä USAssa nousee vielä sisällissota. En nyt sano, että siinä pisteessä ollaan vielä, mutta vähän siihen suuntaan ollaan menossa. Kuilu tiettyjen kansanryhmien välillä on ainakin kasvanut leveyttä aikalailla viime vuosina. Nyt, vaalien jälkeen, on tuskallista lukea sosiaalisesta mediasta ihmisten viestejä. Niistä kuvastuu aito huoli ja pelko tulevaisuudesta. Tietenkin minulle näkyvät vain ystävieni viestit ja heistä suurin osa ei kuulu Trump leiriin. Siellä on varmaan hyvin erilaiset fiilikset, voisin kuvitella.

Noh, omaa ahdistustani taltuttaakseni olen lukenut vaalien jälkimainingeissa paljon ihmisten blogeja ja erilaisia anlyysejä siitä miksi vaaleissa kävi niin kuin niissä kävi. Täytyy myöntää, että olen alkanut – ehkä edes piirun verran – ymmärtämään miksi joku on äänestänyt kyseistä miestä. Amerikan maaseudulla tuntuu olevan miljoonapäinen unohdetuksi ja petetyksi itsensä tunteva kansa, jolle Trump edusti jonkinlaista muutosta parempaan. He uskoivat, että ei elämä ainakaan pahemmaksi mene kuin mitä se on ollut ja ilmeisesti se on heidän näkökulmastaan ollut aika kurjaa. Se, jääkö Trumpin lupauksista sitten kuitenkaan mitään konkreettista käteen toiveikkaille äänestäjille, jää nähtäväksi, sillä vaikka Trump niin vannoi vaalikampanjassaan tekevänsä sitä ja tätä, ei mieheen kyllä voi kauheasti sitten kuitenkaan luottaa.  Lähteekö hän rakentamaan muuria Meksikon rajalle tai kehittämään jostakin työpaikkoja miljoonille amerikkalaisille? Ei voi tietää.

Voisin kyllä kirjottaa tästä enemmänkin, sillä koen jotenkin, että nämä vaalit ovat osoittaneet jälleen kerran amerikkalaisen poliittisen systeemin heikot kohdat. Amerikkalainen kahden puolueen systeemi on kyllä aika syvältä ja luo juuri helposti tällaista kahtiajakoisuutta. Varsinkin kun tuntuu, että joka kerta tuodaan esille ne samat asiat kuten abortti ja avioliittolaki. Lisäksi tämä pressanvaalien valitsijamiessysteemi on kyllä aivan vihonviimeinen. Voit saada kansanääniä enemmän (kuten nyt Hillary Clinton sai) mutta silti hävitä vaalit. Ei järjen hiventäkään. Kyllä suomalainen kahdessa kierroksessa käytävä suora kansanäänestys on mielestäni niin paljon järkevämpi.   Täällä Italiassahan presidentti valitaan myös valitsijamiesten avulla, tosin suljettuun lippuäänestykseen osallistuu jokaisen kahdenkymmenen alueen edustajien (yhteensä 58) lisäksi myös 315 senaattoria ja 630 kansanedustajaa.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s