Laulava lapsi

Teimme perheemme kanssa radikaalin päätöksen ottaa poikamme pois yksityiskoulusta, jossa hän on opiskellut syyslukukauden täällä Roomassa. Hän ryhtyy ensi viikolla taviskoulun sijaan opiskelemaan eräässä amerikkalaisessa nettikoulussa. Kyllä, luit oikein. Lapsi opiskelee netin välityksellä lukiokursseja. Monen mielestä tämä voi olla aivan hullu päätös. Etenkin suomalaisesta vinkkelistä katsottuna ehkäpä uhkarohkeakin, siellä tämä nettikouluilu on ehkä vielä aika harvinaista, jos lapsi on fyysisesti kykenevä menemään ns. oikeaan kouluun. Amerikassahan nettikoulun käyminen on jo aikalailla arkipäivää. Tosin siellä on harrastettu jo vuosikymmeniä ns. kotikoulua, joka on vielä nettikoulustakin astetta tai kahta itsenäisempi ratkaisu.

Kotikouluvaihtoehdosta en ollut kuullutkaan ennen kuin vietin Kaliforniassa pidempiä aikoja valmentajana 90-luvun puolessa välissä ja muistan silloin vierastaneeni asiaa ja pitäneeni sitä erikoisena. Minullakin oli pari valmennettavaa, jotka kävivät koulua kotonaan äitinsä ohjauksessa. Heillä tosin sattui olemaan äiti, jolla oli opettajan pätevyys. Myöhemmin tutustuin myös lapsiin ja nuoriin, joiden vanhemmilla ei todellakaan ollut minkään valtakunnan pätevyyttä. Aika paljon oli onnesta kiinni kyllä heillä tuo opetuksen taso. Toisilla se oli erittäin surkea ja se näkyi esimerkiksi lapsen kirjoitustaidoissa. Saattoipa vielä teininäkin olla valtavia vaikeuksia oikeinkirjoituksessa ja ylipäätään lauseiden muodostamisessa. Matematiikasta sun muusta en osaa edes sanoa.

Tosin nämä olivat kyllä poikkeuksia, sillä suurin osa kotikoulun käyneistä lapsista olivat ja ovat edelleen todella fiksun tuntuisia. He olivat myös jotenkin järkevämpiä kuin normikoulua käyvät ikätoverinsa, ainakin aikuisen näkökulmasta katsottuna. Kohteliaampia ja harkitsevampia. Mutta toisaalta aika lapsellisiakin. Sosiaalisia suhteitahan kotikoulu muokkaa aivan toisenlaisiksi kuin tavallisessa koulussa oleminen. Siksi onkin tärkeää, että kotona koulua käyvä lapsi pääsee edes harrastuksissaan seurustelemaan ikäistensä kanssa.

Sitten oli myös niitä kotikoululaisia, jotka kävivät kotona kouluaan uskonnollisista syistä. Vanhemmat olivat hartaita kristittyjä ja halusivat suojella lastaan (tai kontrolloida, miten sen nyt ottaa) pahalta maailmalta. Lähinnä viittaan tässä nyt seksuaalisuuteen ja kaikkeen mitä siihen voi liittyä, terveystiedonopinnoista lähtien. Eräskin valmennettavani kertoi äitinsä nitoneen biologian kirjasta yhteen ne sivut, joissa kerrottiin ihmisen anatomiasta. En tiedä mitä tämän äidin päässä oikein liikkui, sillä kuka tahansa, joka on viettänyt nuorten kanssa enemmän kuin minuutin, tietää, että jos heiltä jotain ehdottomasti kielletään, se kiinnostaa entistä enemmän. Niinhän siinä kävi, että tyttö oli kätevänä ja oma-aloitteisena teininä kammennut voiveitsen avulla nidotut sivut auki, lukenut ne erittäin tarkasti ja niitannut ne sitten uudelleen varovaisesti kiinni juuri samoihin nitojareikiin. Eikä äiti tietenkään huomannut mitään. Meille sitten suureen ääneen ihmetteli mitä kaikkea olikaan sieltä bilsankirjasta paljastunut. Sai sitten myös näiltä normikoululaisilta vielä aiheeseen liittyvää lisäoppituntia asioista joita ei bilsankirjassa ollut lainkaan.

Kotikoulusysteemi jenkeissä on sittemmin kasvanut aivan toiseen mittakaavaan ja nykyään vanhemmille on tarjolla resursseja ihan toisella lailla. Lisäksi rinnalle on noussut näitä nettikouluja, joissa voi käydä vaikka koko koulun tai sitten vain erillisiä aineita.  Kotikoulu tai nettikoulu on suosittu kyllä edelleen uskonnollisissa piireissä, mutta myös muista syistä. Esimerkiksi poikani tulevassa koulussa on paljon kilpaurheilijoita, jotka eivät treenaamiseltaan ja kilpailumatkoiltaan kerkeä tavalliseen kouluun. Myös lapsinäyttelijöille nettikoulu on oiva juttu, tai sitten niille, jotka asuvat jossakin eksoottisessa paikassa vanhempiensa työn takia.

Meillä lähdetään positiivisin mielin kokeilemaan tätä vaihtoehtoa. Toivotaan, että tämän avulla pojan elämänlaatu paranisi edes piirun verran. Taisin jossain vaiheessa täällä mainitakin, että hänellä on ollut aika vaikeaa täällä Roomassa ja ihmekkös tuo kun paljon on mahtunut muutoksia hänen elämäänsä viimeisen puolen vuoden aikana. Koulukaan ei ole ollut kovin mieluinen, vaikka ihan kivasti on tutustunut uusiin kavereihin. Pitkät koulumatkat, opetuksen taso ja muiden opiskelijoiden motivaation puute opiskeluun on kuitenkin hiertänyt poikaa kokoajan. Lisäksi kun moni muukin asia on elämässä vähän huonosti; rakkaat ja tärkeät salibandytreenit eivät ole täyttäneet odotuksia, Rooman kaupunkiympäristö ahdistaa ja niin edelleen, päätimme, että jotain muutosta tähän tilanteeseen olisi hyvä tulla. Niin kovin väsynyt ja vaisu alkoi yleensä niin valoista teinimme olemaan.

Katsotaan mitä tästä tulee. Toivotaan, että emme hyppää ojasta allikkoon tai paistinpannulta tuleen niin kuin englanniksi todetaan.  Ensi vuotta jo mietimme etukäteen ja siksi erääseen toiseenkin kouluun täällä Roomassa ollaan otettu yhteyttä, varmuuden vuoksi. Sinne menemme käymään ensi viikolla. Pääsykokeet ovat sitten puolentoista viikon päästä. Kuulemma muitakin opiskelijoita saapuu samaisiin pääsykokeisiin poikamme nykyisestä koulusta. Emme siis ole ainoita, jotka eivät ole olleet tyytyväisiä koulun toimintaan. Syksyyn on kuitenkin vielä paljon aikaa. Nyt mennään kevättä kohti näillä eväillä. Helpotus tästä ratkaisusta näkyy kuitenkin pojassa jo tällä viikolla, eilen kuulin hänen lauleskelevan tuttuun tapaan huoneessaan; asia, jota hän ei ole juurikaan tehnyt tänne muuton jälkeen. Se on hyvä merkki se. Laulava lapsi on onnellinen lapsi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s