Miehen motivaatio rakoilee

Miehellä alkaa mennä hermot lopullisesti yliopisto-opintoihin tai lähinnä niiden tasoon. Eilen hän tuli kotiin täysin hikeentyneenä.

“Noniin, nyt sitten meni motivaatio kyllä lopullisesti”, hän puhisi. “Tänään opiskelijavaihdossa olevat opiskelijat esittelivät tuotesuunnittelukurssinsa lopputöitä. Aivan ala-arvoisia tekeleitä. Siis ideat olivat hienoja, mutta toteutus oli kaikilla vielä kesken. Osalla oli koko tuotekin ihan osissa.”

Mies pudisteli päätään. “Eipä siinä mitään, jokainen tekee tätä hommaa tyylillään. Mutta arvaa opettajan reaktio?”

Ei harmaintakaan aavistusta. Miehen ilmeestä päätellen ei hyvä.

“Suurin osa sai näistä puoliksi tehdyistä projekteistaan täydet pisteet eli A:n. Ehkä kaksi sai B:n, tosin eräällä heistä koko tuote oli aivan alkutekijöissään niin ettei siitä saanut minkäänlaista ajatusta edes mikä se oli. Voitko kuvitella? Se oli lähinnä F:n arvoinen (F=fail eli hylätty)”

Katsoin miestä suu auki. “Et  voi olla tosissasi”, sain vihdoin sanottua. Muistan kuinka lokakuussa mies oli kertonut kuinka opettaja oli kurssin aluksi selvästi painottanut, että jos halusi kunnollisen arvosanan, siihen kelpaisi vain valmis tuote. Ja että tästä asiasta ei tingittäisi piiruakaan. Nyt siitä kuitenkin enemmän kuin tingittiin.

“Miksi mä edes yritän tehdä asiat kunnolla, jos vasemmalla kädellä ja silmät kiinni saa täydet pisteet?” mies kysyi. “Vaikka enhän mä osaa tehdä asioita edes sillälailla, ei pää kestäisi kuuna päivänä tuoda opettajan nähtäville jotain puolivalmista. Mutta kyllä tämä motivaatioon vaikuttaa, meni viimeisetkin kunnioituksen rippeet tuota opettajaa kohtaan tänään.”

Ymmärrän kyllä. Mies onkin alkanut puhua, että jospa hän hakisi opiskelijavaihtoon jonnekin toiseen yliopistoon. Vaihto on yleensä vain yhden lukukauden, mutta jos pääsisi hyvää ohjelmaan, siellä voisi oikeasti oppiakin jotain. Ensi syksynä olisi hyvä sauma vaihdolle, sillä mies oli kuullut eestiläiseltä vaihto-opiskelijalta, että ensi syksyn ohjelmassa olevat kurssit ovat vielä huonommin ohjattuja kuin tämän syksyn (eestiläinen oli käynyt niistä kaksi, ne tärkeimmät). Että parempi olisi olla jossain muualla.

Miehen pari opiskelukaveria on puuhaamassa jotain samansuuntaista. Osa tosin jo miettii hanskojen heittämistä tiskiin kokonaan, sen verran pettyneitä he ovat tähän kyseiseen opiskeluohjelmaan. Saa nähdä kuinka monta on jäljellä kesän jälkeen niistä jotka aloittivat syksyllä. Ja miehellekin tämä on kova paikka. sillä hän jätti hyväpalkkaisen työn, möi talon ja muutti perheensä tänne saadakseen uralleen uuden suunnan. Kyllähän tästä koulutuksesta paperit saa loppupeleissä käteensä, mutta miehen haaveissa oli myös oppia jotain uutta. Ja onhan hän oppinutkin, ainakin sen, että huolimatta siitä ettei hänellä ole tämän alan aiempaa koulutusta, hän on valovuosia muiden opiskelijoiden edellä tiedoissa ja taidoissa. Joskus myös mahdollisesti valovuosia edellä opettajia…

Toinen opettaja pyysi viime viikolla opiskelijoilta suullista palautetta omasta kurssistaan. Hän istui yhtäkkiä rennosti työpöydälleen ja kehoitti opiskelijoita kertomaan rehellisesti mitä he ajattelivat kyseisen opettajan kurssista. Miehelläni olisi ollut vaikka mitä sanottavaa, mutta hän malttoi mielensä, sillä hänestä oli outoa, että proffa alkoi näin pyytämään palautetta ennen kuin loppukoetta oli tehty saati arvosteltu.

“Ajattelin, että jos nyt alan liikaa kritisoida, saan sitten tuntea sen nahoissani kun minua arvioidaan. Etenkin koska tämä opettaja on aika arvaamaton luonne, hän on juuri se joka välillä kiljuu pää punaisena meille.”  (siinä muun muassa yksi kritiikin aihe…)

Mies kuitenkin uskaltautui sanomaan, että hän oli kaivannut jonkinlaista opintosuunnitelmaa heti alkuun, että olisi tiennyt mitä kurssilla tullaan käsittelemään. Tälle opettaja nauroi kuulemma ääneen ja sitten tokaisi ivallisesti: “Aina te anglosaksit haluatte noita opintosuunnitelmia. Kun olin Kanadassa kaksi vuotta proffana, kaikki aina jaksoivat jankuttaa opintosuunnitelmasta. Se on aivan turhaa!. Täällä Italiassa asiat tehdään ilman opintosuunnitelmaa.”

Jaahas, vai niin. Mies sanoi, että moni muukin toi esille kurssissa ilmenneitä epäkohtia tai parannusehdotuksia. Opettaja teilasi niistä jokaisen joko turhana tai kulttuurisena hömpötyksenä. Sitten hän kysyi: “No eikö teillä ole mitään positiivista sanottavaa tästä kurssista?”

Mies koki, että hänen oli sanottava vastapainoksi jotain, ettei jäisi opettajan mieleen negatiivisena kitisijänä.

“Kurssin työt tehtiin tiukan aikataulun mukaan, mikä oli hyvä, sillä juuri sellaista työnteko on oikeassakin elämässä. Aina deadline puskee päälle ja on saatava tuote valmiiksi. Saimme siis autenttisen kokemuksen tällä kurssilla ja se on todella arvokasta.”

Opettaja oli kuulemma ihastuksissaan tästä palautteesta ja paistatteli sen lämmössä useita minuutteja. Oli selvää, että hän oli pyytänyt palautetta vain kuullakseen positiivisia kommentteja.

Katsotaan miten tilanne kehkeytyy. Nyt opiskelussa on yli kuukauden tauko, sinä aikana suoritetaan oppukokeita ja esitellään erilaiset työt, joita on syksyn mittaan suunniteltu ja tehty. Tauko tässä vaiheessa opintovuotta tuntuu miehestä oudolta, olihan sitä taukoa jo joulunakin muutaman viikon, mutta näin nämä opinnot on täällä Italiassa jaksoitettu. Toisaalta tämä kuukauden vapaa antaa miehelle aikaa työstää työhakemuksia kesän harjoittelupaikan hakua varten sekä selvittää minne hän voisi lähteä opiskelijavaihtoon ensi syksynä!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s