Aikataulut italialaisittain

Yli viikko ehtinyt taas vierähtää, enkä ole kerennyt tätä blogiakaan ylläpitämään. Se ei kuitenkaan (todellakaan) johdu siitä, että aiheet olisivat loppu – päin vastoin. Alkaa jo olla runsauden pulaa. Eniten harmaita hiuksia on taas tällä(kin) viikolla aiheuttanut italialaisten tapa muuttaa suunnitelmia.

Otetaan esimerkiksi nyt vaikka pojan salibandyottelut. Jokaisen salibandysarjan (poika pelaa neljää eri sarjaa) eri ottelukalenterit annettiin jo syksyllä, mutta en osaa enää edes sanoa miten monta kertaa näihin kalentereihin on tullut muutoksia ja luonnollisesti aina viime tipassa. Tuntuu siltä, että peliaikataulujen muutaminen on jo sääntö eikä poikkeus. Tälläkin viikolla pojan piti lauantaina pelata alle 17-vuotiaiden sarjassa turnaus. Eilen saimme kuitenkin viestin, että pelit pelataankin jo tänään, keskiviikkona. Sunnuntain on sitten vuorossa aikuisten pienen kentän pelit. Ne sentään ovat edelleen sunnuntaina, mutta pelien järjestystä (ja siten myös peliaikoja) on muutettu jo kaksi kertaa. Kerran viime syksynä kävi niin, että pelien alkamisaika muutettiin edellisenä iltana tuntia myöhemmäksi. Valitettavasti meille ei sitä kukaan muistanut kertoa ja siksi olimme aamulla kahdeksan aikaan hallilla itseksemme ihmettelemässä missä kaikki muut ovat. Taisivat olla vielä nukkumassa siinä vaiheessa. Olemme sittemmin viisastuneet ja osaamme jo aina moneen kertaan varmistaa, että onhan se ottelu siihen aikaan sun sovittiin vai jokohan siihen on taas tullut muutoksia.

Miestä tämä aikataulujen vekslaaminen on alkanut hiertää oikein toden teolla.Eikä ihme. On vaikea suunnitella mitään kun jatkuvasti pitää olla valmiusasemissa lähtemään yliopistolle. Kevätlukukausihan alkoi nyt vasta tämän kuun alkupuolella ja vaikka koulua on jo käyty kaksi viikkoa, aikatauluihin ei ole tullut juurikaan selvyyttä. Mies kertoi, että tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan, välillä jopa tunti kerrallaan.

Kyllähän opiskelijoille heti aluksi annettiin käteen jonkin sortin lukujärjestys, mutta kuten salibandyssäkin, tähän lukujärjestykseen tuli välittömästi muutoksia. Oikeastaan koko lukujärjestyksen olisi mun mielestä voinut samantien laittaa vaikka roskikseen, sillä toistaiseksi sen mukaan ei ole eletty päivääkään. Viimeisin käänne tapahtui viime torstaina, jolloin mies sai kahden aikaan yöllä proffaltaan tekstarin (Trumpin tapaan), jossa kerrottiin että tulevana maanantaina ei olekaan vapaata, vaan iltapäiväksi on suunniteltu viiden tunnin pituinen luento. Eipä siinä muuta, mutta perheemme oli suunnitellut neljän päivän reissun Pohjois-Italiaan juuri tuolle ajakohdalle. Samoin pari mieheni pari opiskelukaveria olivat niin ikään matkalla kuka mihinkin, yksi Berliiniin ja toinen Amsterdamiin.

Mies ja hänen opiskelijatoverinsa yrittivät käydä proffan kanssa kauppaa tästä maanantain luennosta, mutta se ei auttanut yhtään, päin vastoin. Proffa julisti, että läsnäolo oli pakollista, jos mieli saada kurssista minkäänsortin arvosanaa. Miehen ei auttanut kuin alistua ja palasimme lomaltamme sen verran aikaisemmin kotiin, että mies pääsi luennolle mukaan, joskin vähän myöhässä.

Maanantaina kävi sitten ilmi, että kyseessä olikin uuden opettajan workshop-tyyppinen luentosarja ja koska opettaja oli Venetsiasta kotoisin, hän tulisi Roomaan opettamaan vain kolmesti tämän lukukauden aikana. Näistä kolmesta kerrasta otettaisiin sitten kaikki mahdollinen irti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että päivät venyvät tällä viikolla valehtelematta kymmentuntisiksi. Eilenkin mieheni oli yliopistolla yhdeksästä aamulla puoli kahdeksaan illalla. Sinä aikana oli yksi pidempi tauko lounasta varten. Ja sama taas tänään. Miten kukaan jaksaa tuollaista settiä, onkin sitten eri asia. Ei siinä ainakaan ihan skarppina voi koko aikaa olla.

Luonnollisesti tämä yllättävä monen päivän workshop sekoittaa sen varsinaisen lukujärjestyksen kokonaan. Sillä nyt ne alkuperäiset luennot, jotka jäävät pitämättä, on työnnettävä johonkin rakoon. Siitä ei kuitenkaan ole toistaiseksi tullut mitään ilmoitusta, eikä varmaan tulekaan ennen kuin ehkä edellisenä iltana, jos sillonkaan. Usein asiasta ei myöskään ilmoiteta kaikille yhdessä, vaan joku opiskelijoista saa sanan opettajalta ja hänen sitten oletetaan kertovan kaikille. Välillä langat käyvätkin iltaisin kuumana kun miehen vuosikurssi keskustelee WhatsAppin välityksellä tulevista tapahtumista, joskus jopa tulevasta päivästä.

– Tietääkö kukaan monelta aloitamme huomenna?

– Tietääkö kukaan monelta huomisen tentti on?

-Mikä tentti, onko meillä tentti?

-Mitäh?

Parin tunnin ja varmaan viidenkymmenen viestin jälkeen joltakin löytyy vastaus. Hän on saanut opettajan vastaamaan sähköpostiinsa ja toimii nyt sanansaattajana. Joskus uutiset ovat hyviäkin, oppilaat saavat nukkua pitkään, sillä proffalla onkin lääkäriaika heti aamusta ja hän saapuu yliopistolle vasta lounasaikaan. Joskus taas ei käy niin hyvin ja syvään huokaisten mies siirtää kännykän herätystä tuntia aikaisemmaksi.

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s