Muotia roomalaisittain

Pukeutuminen ja vaatteet ovat tärkeitä asioita roomalaisille, sekä miehille että naisille. Se näkyy katukuvassa arkena ja viikonloppuisin, mutta myös vaatekauppojen tarjonnassa. Myös hius- ja partamuoti on selkeästi tärkeä ja siksi täällä on myös joka nurkassa kampaamoja ja partureita. Ja kun sanon joka nurkassa, tarkoitan sitä. Tässä meidänkin kerrostalon lähellä on näin äkkisältään mietittynä sadan metrin säteellä ainakin neljä kampaamoa ja asumme tosiaan keskustan ulkopuolella, ihan tavallisessa lähiössä.

Katukuvassa näkee, että vaatteisiin panostetaan ja muotia seurataan tiiviisti. Naiset käyttävät täällä usein korkokenkiä ja saappaita. Tämä ei todellakaan katso ikää, sillä koroilla tuntuvat kävelevän sekä nuoret että vanhat. Sanoisin, että noin yleisesti ottaen eläkeikäisten naisten pukeutuminen on Roomassa ihan eri luokassaan kuin esimerkiksi Helsingissä.  Vanhemmat naiset uskaltavat  myös pukeutua hyvinkin nuorekkaisiin vaatteisiin. Muistan viime kesän lopulla nähneeni useita yli seitsemänkymppisiä naisia hihattomissa kotelomekoissa ja värikkäissä korkokengissä, näky jota harvemmin muualla näkee.

Olikin suorastaan vaikea löytää täältä naisten talvisaappaita, joissa ei ollut juurikaan korkoa. En ole mikään korkeiden kantojen ystävä, sillä vaikka se ehkä näyttää kivalta, saan korkokengissä kävelystä aivan järkyttävät selkävaivat. Joten en koe sitä kannattavaksi. Joskus ihmettelenkin miten naiset täällä oikein suoriutuvat yli kymmenen sentin koroissaan, sillä Roomassa tulee väkisinkin käveltyä aika paljon. Muistan eräänkin kerran kun kävelin kotiin jostakin metron ollessa jälleen kerran lakossa. Edessäni käveli suurin piirtein minun ikäinen nainen järkyttävän korkeissa koroissa. Korot olivat niin korkeat, että käveleminen näytti suorastaan vaikealta. En osaa edes kuvitella miltä hänen jalkansa tuntuivat hänen päästyään kotiinsa, puhumattakaan sitten muusta kropasta. Mutta täällä tuntuu, että tärkeintä on se miltä näyttää eikä se miltä tuntuu. Vaikka mistäpä nimä tiedän, ehkä näillä naisilla on parempi kestävyys kuin minulla korkokenkien suhteen.

Miesten hiusmuoti on myös aika iso juttu. Miehet käyvät myös partureissa, jossa hiusten lisäksi pestään, hoidetaan ja muotoillaan parta. Italialaisilla on yleisesti ottaen paksu tukka ja siksi erilaisten leikkausten avulla siitä saa hyvinkin näyttävän näköisen. Suomeenkin rantautunut sivukalju-muoti on täälläkin valloillaan ja vähän jokatoiselta mieheltä on hiukset ajeltu hiukset millin pituiseksi sekä pään sivulta että takaa. Pään päällä on sitten paksu pehko, joka saatetaan vielä stailata edestä pystyyn. Suomessa muodissa ollut miesten nuttura pään päällä taas ei tunnu olevan täällä mikään suunnaton hitti.  Partoja täällä on monilla, ehkä siksi, että parrankasvu on italialaisilla aika runsasta. Siitä hyvä esimerkki poikani salibandyjoukkue, jossa 18-vuotiailla voi olla tuuhea täysparta (ja on välillä aika vaikea uskoa, että he ovat vasta tulleet täysikäisiksi). Lisäksi ainakin poikani joukkueessa pelaavat lukioikäiset pojatkin käyttävät mm. pikkutakkeja ja napitettavia, ihonmyötäisiä kauluspaitoja, joita en voisi kuvitellakaan kuusitoista vuotiaan päällä Kaliforniassa, puhumattakaan Suomessa, paitsi ehkä kevätjuhlissa.

Myös lapset on puettu näyttäviin ja usein hyvin epäkäytännöllisiin vaatteisiin. Ostoskeskuksissa joissa olen käynyt, on yleensä useita lastenvaateliikkeitä. Sateella juuri kellään ei ole sadetakkia tai muitakaan sadevaatteita saappaita lukuunottamatta ja lapsetkin käyttävät ennemmin sateenvarjoa. Kurahaalareita en osaa tänne edes kuvitella, vaikka talvella ne olisivatkin olleet tarpeen. Tosin mihinkäs niitä tarvitaan, sillä sateella täällä ei kukaan ole ulkona jos ei ole pakko eikä puistoonkaan mennä ellei keli ole todella hyvä (lue: lämmin ja kuiva). Kuljinkin koko talven koirieni kanssa erään lasten leikkipuiston ohi melkein päivittäin, näkemättä siellä yhtäkään lasta. Nyt kuitenkin, kevään saavuttua, myös lapset ovat ilmestyneet puistoon leikkimään, välillä niitä on siellä useita kymmeniä, ahdettuna pieneen neliönmuotoiseen tilaan.

Minua katsotaan usein aika pitkään, sillä koiria kuljettaessa pukeudun yleensä tuulihousuihin, verkkareihin tai muuhun urheiluvaatteeseen. Jaloissani on yleensä lenkkareihin paitsi sateella kumisaappaat. Erotun siis koiranulkoiluttajien joukosta hyvin selvästi, sillä he ovat järjestään aina pukeutuneet astetta hienommin, niin sanottuihin työvaatteisiin. Naisilla näen harvoin muutenkaan urheiluvaatteita, elleivät he ole juoksulenkillä ja silloinkin he ovat pukeutuneet hyvin muodikkaasti sävy sävyyn tai jopa pienen pieniin shortseihin vaikka ulkona olisi kuinka kylmä. Sateella taas ei juuri kukaan näytä ulkoiluttavan koiriaankaan, missä lie kadunkulmalla ne pissattavat. Silloin saankin ihan rauhassa itsekseni rymytä lähipuistossa sadevermeissäni näkemättä yhtään ketään.

Muotia ilmeisesti myös seurataan aktiivisesti mediasta samaan tapaan kuin suomalaiset seuraavata vaikkapa urheilua. Esimerkiksi uudemmissa metrojunissa, joissa on joka vaunussa televisiot, voi matkan aikana katsella otoksia erilaisista muotinäytöksistä ympäri maailmaa. Enpä usko että olen Rooman metrossa ollut montaakaan kertaa näkemättä ainakin yhden lyhyen klipin jossa pitkät laihat naiset lampsivat edes takaisin esitellen vaatteita.  Ja koska samaisista telkkareista voi näiden muotinäytösten lisäksi seurata vain mainoksia, uutisia sekä jalkapalloa, tämän maan kansallisurheilua, päättelisin, että aika tärkeää tuo muoti näyttäisi olevan roomalaisille.

Sunnuntai on etenkin se päivä, kun roomalainen (ja varmaankin italialainen noin yleensä) ottaa esiin vielä astetta hienommat pyhävaatteet ja lähtee kirkkoon. Tai jos ei kirkkoon, niin ainakin sukuloimaan. Sunnuntaisin kadut täyttyvät parhaimpiinsa pukeutuneista perheistä, jotka ovat kukkapuskan tai lahjan kera matkalla mummolaan tai ystävien luokse. Miehet ja pojat pukeutuvat pukuihin ja naisilla ja tytöillä on yleensä musta hame.  Tosin täytyy sanoa, että ainakin nuorten naisten pukeutuminen on hieman konservatiivisempaa sunnuntaisin, ainakin mitä hameen pituuteen tulee. Lisäksi pillifarkkuja ei selkeästi käytetä sunnuntaibrunsseilla tai kirkkoon mennessä.

Kovin siis on omanlaisensa pukeutumiskulttuuri täällä Roomassa. Siksi turistit erottuvat jo pukeutumisellaan kilometrien päähän, heillä kun ei yleensä ainakaan ole korkokenkiä eikä hameita, ainakaan talvella ja keväällä. Eikä tämä kyllä ole pelkästään pukeutumisesta kiinni, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin, hiukset ovat osa kokonaisuutta. Monet roomalaisnaiset käyvät kampaajalla vain laitattamassa hiuksensa ja mikäs siinä, kun se on niin halpaa. Tuossa meidän lähikampaamossa Soniakin pesee ja suoristaa tukkasi alle kympillä. Siksi monet, etenkin vanhemmat naiset, käyvät hänen luonaan pari kertaa viikossa laitattamassa kampauksensa ojennukseen. Eipä tarvitse sitä sitten enää kotona väännellä ja käännellä.  Hänen asiakkaansa vaihtelevat keski-ikäisestä ysikymppiseen, sillä täällä Roomassa hyvältä näyttäminen ei katso ikää. Yhtälailla ysikymppiset naiset huolehtivat ulkonäöstään kuin parikymppisetkin. Harvemmin täällä näkee edes täysin harmaita hiuksia muuta kuin miehillä, sillä järjestään kaikki iäkkäämmät naiset värjäävät hiuksiaan. Tietysti suomalaiseen hiuslaatuun verrattuna, italialainen tukka on kuin pehko hevosenjouhia; se kestääkin jatkuvaa värjäystä varmaan ihan erilailla kuin hento suomalainen hius.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s