Rooman kodittomat

Roomassa on paljon kodittomia, joidenkin laskujen mukaan pitkälti yli kymmenen tuhatta. Näistä kodittomista suurin osa on miehiä ja heistä suurin osa on alle 55-vuotiaita. Erään tutkimuksen mukaan yleisin syy kodittomuuteen Italiassa on avioero. Lisäksi monet ovat maahanmuuttajia, joilla ei ole koulutusta.

Itsekin näen kodittomia täällä jatkuvasti, vaikka asunkin aikalailla kaupungin liepeillä. Keskustassa heitä on liikkeellä enemmänkin ja joskus oltuani siellä aamuvarhaisella, heidät voi löytää rivissä nukkumassa eri rakennuksien katosten alta makuupusseihin kääriytyneinä. Täällä meidän lähellä monet heistä asuvat puistojen puskissa, jonne he kyhäävät asumuksensa erilaisista muoveista, pressuista ja pahveista. Alla on kaksi todella epätarkkaa ja huonoa kuvaa, jotka olen napannut ohi mennessäni.

Tässä sinisessä kyhäelmässä asusteli noin kuukauden koditon mies. Hänen asumuksensa oli ehkä vähän huonossa paikassa, nimittäin aivan puiston etuportin ja siten myös vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. En tiedä miksi hän siihen eräänä päivänä ilmestyi, kuten en tiedä miksi hän sitten eräänä päivänä lähti. Voi olla, että poliisi kävi häntä hätyyttelemässä jonkun kansalaisen ilmoituksen perusteella, sillä täytyy sanoa, että hän kyllä roskasi ja ulosti lähiympäristöön aika vapautuneesti.

Tämä toinen koditon on asunut joen toisella puolella ainakin koko sen ajan kuin mekin olemme asuneet tällä alueella eli noin puoli vuotta. Tämä kuva on otettu aikalailla ensimmäisillä kerroilla kun lenkillä ollessani huomasin hänen nuotionsa joen toisella puolella. Kuva on vähän epäselvä, koska sitä ottaessa oli jo aika hämärää ja jouduin kännykälläni zoomaamaan joen yli, mutta siitä saa ehkä ainakin kuvan siitä millaisessa ryteikössä ja joen rinteessa tämä koditon asuu. Aivan hänen asuinpaikkansa yläpuolella on ajotie, jota reunustavat useat talot. Junaratakin menee ihan vierestä. Vaikeasta paikastaan huolimatta rinteeseen muutti talven aikana myös muita kodittomia, ja nyt joen uomassa on muutama pressuviritelmä vieri vieressä. Asumisen jäljet näkyvät rannassa aika selkeästi, sillä asukit ovat aika surutta heitelleet roskia ympäriinsä. Niistä osa on päätynyt todennäköisesti myös alla virtaavaan jokeen.

Vastaavanlaisia, mutta huomattavasti suurempia, kodittomien yhdyskuntia olen nähnyt täällä meidän asuinalueella nyt neljässä eri paikassa. Nämäkin ovat kaikki olleet joen läheisyydessä ja niissä asukkaat asuvat teltoista. Alueet ovat yleisten puistojen laitamilla, joten itsekin ohitan niitä lenkillä useasti, mutta siitä huolimatta olen harvemmin nähnyt niiden läheisyydessä ihmisiä. Tosin usein teltat ovat niin syvällä metsiköissä tai puskissa, että niitä ei juurikaan erota elleivät ne ole väritykseltään helposti havaittavia.

Nämä telttakylät ovat selkeästi pysyvämpää luokkaa kuin esimerkiksi yllä olevissa kuvissa näkyvät väliaikaiset kyhäelmät. Toisaalta teltankin voi purkaa minuuteissa ja siirtää. Jotkut kodittomat hakevat pysyvämpää ratkaisua. Esimerkiksi eilen pyöräillessäni Rooman liepeillä ohitin useita alueita, jotka oli aidattu käyttäen apuna lankkuja, rautalankaa ja tietöissä usein nähtyä oranssia muovisäleikköä. Ryteiköstä johtuen tonteille oli huono näkyvyys, mutta välillä ohi pyöräilevä utelias suomalainen (lue: minä) pääsi näkemään mistä oli kysymys. Eräskin vanhempi mies oli rakentanut laudoista pienen hökkelin ja sen ympärille istuttanut kasvimaan, jossa hän kasvatti jos jonkinlaista vihannesta. Siellä hän eilenkin kuokki kasvimaata vierellään isohko koira. Viljelmän takana avautui kaunis puutarhakin, jossa kasvoi kukkia. Luulen itse, että maaplänttien alkuperäinen tarkoitus saattoi olla siirtolapuutarhan tyyppinen ratkaisu. Asumuksien kunnosta ja rakennusaineista päätellen en kuitenkaan usko, että niitä oli tarkoitettu talviasuttavaksi. En myöskään usko, että niissä on välttämättä sähköä ja juoksevaa vettä nyt ei ainakaan.

Vähän samantapaisia asumuksia olen nähnyt Rooman pohjoispuolella moottoritiesillan kupeessa sijaitsevalla pellolla, jonne on kyhätty laudoista ja pressuista asumuksia vieri viereen samaan tapaan kuin Etelä-Amerikan slummeissa (joita tosin olen nähnyt vain televisiossa). Näissä hökkeleissä on sähkötkin ja talvella useasta omatekoisesta savupiipusta tuprutti savua. Pellon laidalle oli myös tuotu viisi bajamajaa yhteisiksi käymälöiksi. Kerran näin bussin ikkunasta kuinka lapset leikkivät hökkeleiden välissä, joten voisin kuvitella, että täällä asuu perheellisiä kodittomia. Tai riippuu tietenkin siitä, mikä on kodittoman määritelmä. Kadulla asuvaan kodittomaan verrattuna näillä ihmisillä on jonkinlainen koti. Vai onko? Tässä linkki katsomaan lyhyttä dokumenttia romaaniperheestä, joka asuu dokkarin kuvaamisen aikoihin juuri tällaisessa slummissa Roomassa.

Dokkarin Alexandra kertoo tekevänsä työtä roskien parissa. Olen itsekin nähnyt näitä romaaninaisia penkomassa tämän tästä meidänkin roskiksia. He työntelevät likaisia, ihmisten hylkäämiä rikkinäisiä lastenvaunuja joihin he ovat virittäneet pahvilaatikoita. Tähän laatikkoon kerätään roskiksista kaikki heidän mielestään vähääkään käyttökelpoinen tavara. Joskus nämä naiset ovat liikkeellä pareittain, joskus miehensä tai lastensa kanssa. He myös saattavat istua sunnuntaisin kirkon edessä tai seisoskella bussipysäkkien tuntumassa kerjäämässä rahaa.

Rahaa kerjäävät myös Afrikasta tulleet nuoret siirtolaismiehet. Uskon, että heillä on kuitenkin jonkinlainen tukikohta tai asumus, josta käsin he tätä tekevät, sillä heillä on aina poikkeuksetta päällään puhtaat, ehjät vaatteet. Lisäksi he seisovat aina ruokakauppojen edessä hattu kourassa, joten ajattelen, että ehkäpä he ovat järjestäytyneet yhdessä. Kaliforniassahan tämä on kovin yleistä, ainakin omassa kotikaupungissamme oli pari ihan tunnettua kerjäläiskartellia, jotka systemaattisesti kerjäsivät vuorollaan tietyissä paikoissa, yleensä tien varressa liikennevalojen kohdalla. Luinkin jostain, että nämä ihmiset toimivat yhdessä ja potti sitten jaetaan kaikkien kesken. He saattavat myös asua pienessä asunnossa yhdessä, monta kymmentä miestä.

Pari viikkoa sitten mieheni näki bussissa kodittoman miehen, jolla oli päällään vain pitkä kaapu. Ei muuta. Ei edes kenkiä. Mies oli noin kolmekymppinen ja likainen. Hän istui bussin takaosaan ja söi vanhaa, ruskeaa banaanikuorta. Mistä lie senkin löytänyt? Roskiksesta? Maasta? Koditon haisi kuulemma ulosteelle ja virtsalle niin voimakkaasti, että kaikki bussin takaosassa matkustaneet ihmiset siirtyivät bussin etuosaan. Mieheni oli kotiin tullessaan aivan pois tolaltaan, koska oli halunnut auttaa tätä ihmisrauniota, muttei ollut lamaannukseltaan kyennyt edes miettimään mitä tuo auttaminen voisi pitää sisällään tuossa hetkessä.

Olen itsekin nähnyt täällä nyt kolmesti vastaavanlaisen tapauksen. Hänellä on vaatteenaan pitkä untuvatakki, joka ulottuu lyhyellä miehellä melkein nilkkoihin. Nilkat hänellä ovat paljaat ja jalassa hänellä on säällä kuin säällä varvastossut. Mies on yltäpäältä liassa ja hänen tukkansa on takkuinen ja rasvainen. Jossain hän kuitenkin ajelee partaansa, sillä se ei ole kovin pitkä. Kerran näin hänet bussin ikkunasta, kun hän istuskeli eräällä betoniporsaalla ja söi omenaa. Toisen kerran ohitin hänet pyörällä kun hän puikkelehti autojen välissä näiden odotellessa punaisen valon vaihtumista. Hän kerjästi rahaa koputtelemalla ikkunoihin. Kolmannen kerran näin hänet ollessani lenkillä koirien kanssa.  Hän oli juomassa ja pesemässä itseään puiston edessä olevalla suihkukaivolla. Katseemme kohtasivat hetkeksi, mutta tuntui etten siitä huolimatta saanut mieheen mitään kontaktia, hänen silmiensä takana oli vain tyhjää. Hän jatkoi itsensä pesemistä ja minä jatkoin koirieni kanssa matkaa.

Jo Kaliforniassa asuessa kodittomuus oli osa katukuvaa. Siellä tosin kodittomuuden taustalla saattaa olla aivan eri syyt kuin täällä (mielenterveysongelmat, vakava sairastuminen ilman terveysvakuutuksen tuomaa turvaa, työttömyys, päihteet) Ihmisen kurjuuden todistaminen lähes päivittäin on rankkaa, välillä tuntuu ihan kamalalta heidän puolestaan. Lisäksi itseäänkin helposti kalvaa syyllisyys siitä, että on itse jollakin lailla etuoikeutettu. Rankempaa on varmasti kuitenkin näillä ihmisillä. Rahaa olen joskus heille antanut, mutta sitä en tiedä paljonko siitä on hyötyä. Rahan kanssa saa täällä myös olla varovainen, sillä Rooma on tunnettu taskuvarkaista ja kerjäläisistä, jotka huijaavat sinua heti tilaisuuden tullen. Pari kertaa edellisessä asuinpaikassa ostin kaupan edessä istuneelle likaiselle vanhemmalle miehelle ruokaa. Hän ilahtui siitä ikihyvikseen.

Alla vielä linkki englanninkieliseen artikkeliin Rooman kodittomista. Siinä on hyviä kuvia, joista voi nähdä missä oloissa jotkut ihmiset täällä elävät. Kyllä tällaista arkipäivää nähdessään tulee kiitelleeksi universumia siitä, että itsellä ja omilla läheisillä on asiat hyvin.

https://widerimage.reuters.com/story/homeless-in-rome

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s